Yhden markan Roope

Aika on eron ja jäähyväisten. Saattelimme tänään kissavanhuksemme sateenkaarisillalle.

Sillan toisella puolella ei ole enään kipuja. Aistit ovat taas valppaina. Katkarapuja on tarjolla joka aterialla. Tapaat varmaan Eemelinkin - pääsette taas myllyttämään.

Kiitos, että olit osa perhettämme kaksikymmentä vuotta. Pentuna olit selvästi altavastaajana kun vanhempi (ja huomattavasti läskimpi) Eemeli pöllytti sua. Muutaman kerran putosit Mäki-Matissa ikkunasta. Ja eräänä juhannuksena otit irtioton meistä kaikista ja palasit vasta syyskuussa. Tosin minkkipyydykseen jumittuneena. Kestit kun koirat muutti meille. Olit kuitenkin niiden pomo. Kestit vielä Masa nulikkaakin vanhuutesi päivillä. Sanoit ettet voi sietää sitä. Mutta en voinut olla kuulematta kun kehräsit kun nukuitte yhdessä läjässä. Anteeksi kuin heitin sua öisin tyynyllä kun huusit ruokaa. Olit mukanamme vielä mökilläkin. Heikentyneestä olemuksestasi huolimatta pyyhkäisit rantaan niin, että pusikot pöllysivät. Teräsvaari. Ja sellainen teräsvatsa - ei ollut mitään niin tulista, etteikö sitä olisi voinut pölliä ja vetää viiksikään värähtämättä.

Uskon ja toivon, että kaikki yhdeksän elämääsi tuli käytettyä tyylillä ja täyttäen kissanelämän tarkoituksen. Ikävä on jo nyt. Tassunjälkesi on ikuisesti sydänmessämme.

Nuku hyvin Örpe - viimeinen merirosvo