Kotona

Kun luomisen tarve iskee ei se katso paikkaa, ei aikaa. Yksi ilta olin jo peiton vetänyt korville kun päätin, että terassinpöytä on haettava sisälle. Ei huomenna, ei viikonloppuna, vaan nyt. Nyt vaikka se sattui olemaan päivän yhdestoista tunti. Kantoapua ei nyt salamana tullut mutta suhteellisen nopeasti tajuttiin, että kyllä se pyjamahousuinen Reinotossuinen nainen tuolla meidän pimeässä pihassa on ihan tosissaan.

Tuoreeltaan kun märkä puupöytä oli poikittain keskellä olohuonetta, niin hetken saatoin ajatella, että jospa me takaisin se pihalle... Mutta varmoin elkein, epäröintiä näyttämättä pöytä alkoikin istumaan olkkariin kuin hansikas käteen. Tai miten hyvin nyt pihakalusteet yleensä sisälle sopii. Tosin vanha, hiivatin painava, puusohva oli nyt pikkaisen se tuolileikin kaveri joka jäi ilman jakkaraa. Erään kasvoilta oli kyllä luettavissa, että sohvaa me ei nyt välttämättä yöllä aleta kantelemaan ympäri taloa. Ja kun menin vielä myöntämään, ettei mulla ollut hajuakaan mihin se edes laitetaan.

Sohva löysi kyllä paikkansa (seuraavan vuorokauden puolella tosin). Ja mainion paikan löysikin. Meidän ns. työhuone, vai pitäisi sanoa varasto, on ollut pitkän ajan täysin laiminlyötynä. Kahvakuulia, levypainotankoja... ja niillä on jumpannut - kuka? Niinpä. Huoneen suurin käyttötarkoitus on ollut scootti- ja rullalautojen kompliitien kasaushuone. Grippiteipit ja skedetarrat on tarttuneet sukanpohjiin ja kuinka hiivatin monta kuusiokulma-avainta yhteen talouteen tarvitaan? Mutta nyt huone saa palvella taas alkuperäistarkoituksessaan ja sohva luo viimeisen silauksena. Ja ei hätää, pojille on kyllä vasta siivottu autotalli, oikein sopiva man cave lautojen kasailuun.

Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata puutarh... siis olohuoneen pöydällä peltirasian. Se on meidän uusi kaukosäätimien säilytysrasia. Kaukosäätimet, nuo erittäin rumat kapistukset, eivät riko enään pöydälle aseteltua kauniiden esineiden sommitelmaa. Pikkaisen vaatii ehkä totuttelua nimiltä mainitsemattomilta, Onnilta ja Santerilta, laittaa säätimet laatikkoon mutta kyllä se siitä kun pikkaisen tsemppaa.

Kaukosäätimet ovat ulkonäkönsä lisäksi muutenkin niin tuskastuttavia. Mähän en saa yksin ollessani tyyliin telkkaria edes päälle. Ensin pitkästä tv päälle, sitten lyhyestä digiboksi, sitten hdmi-kanavan valinta... ei juma. Ikävä vanhaa Asaa ja tulis hanurijumppa kaupan päälle.

Mutta vielä rasiasta. Löysin äidin tavaroiden joukosta vanhan peltilaatikon jossa alun perin ollut makeisia mutta äiti käyttänyt korurasiana. Joitakin korujakin oli vielä tallessa ja mukavat puuhelmet jätinkin pöydälle koristeeksi. Joku voisi nyt ajatella, että puuhelmet vs kaukosäätimet... mutta ajatelkoon vain.

Viimein kun olin päässyt pitkän taantumuksellisen kauden jälkeen tuunaustiloihin niin pakkohan tästä oli ottaa kaikki ilo irti. Vaaterekki olkkariin ja siihen killuttimia. Clas Ohlson ei ole ollenkaan pöllömpi myymälä. Rekkiripustus hieman ehkä hakee vielä viimeistä asuaan mutta jotain tämän tapaista siihen tulee...

Loppuun ajattelin, että nappastaan joku kiva kuva musta ja elukoista uudelleen herätetyn työhuoneen puusohvalla poseeraten. No näin hyvin onnistui. Onneksi olin kuitenkin panostanut noin nätteihin vaatteisiin... heippa.

Jäissä

Hei kaninystävät. Tovi vierähtänyt edellisestä tekstistä. Tai mikä sen nyt sitten määritteleekään kuinka tiuhaan kirjoittaa. Jossakin, siinä yhdessä ainoassa jonka ole lukenut, blogin kirjoittamisen ohjeessa kerrottiin, että blogia olisi hyvä päivittää vähintään muutaman kerran viikkoon. No aivan siihen ei olla päästy mutta veikkaan, että tässä muutenkaan ei mistään aivan nappisuorituksesta ole kyse.

Muutenkin olen ollut kirjoittamisen suhteen vähän jäissä. Eipä sillä ettei juttuloita olisi mieleen pamahtanut mutta sensuuri, itsekritiikki on huudellut olkapäällä.  Kirjoittamisen ilo, vilpittömyys ja sponttanius huitelee nyt jossain mun ulottumattomissa. Mitä ihmiset ajattelee, mitä mikään kenellekään kuuluu... Ne perusteet jotka keväällä tätä kirjoittamaan aloittaessa itselleni perustelin on yhä olemassa mutta mikä uskoani nyt horjuttaa? Annan vielä kirjoittamiselle pienen mahdollisuuden ja jos se ei tunnu oikealta niin mätkähdän kanin perässä kolon pohjalle ja tarina päättyy siihen.

Tänään voisin kuitenkin kirjoittaa korvapuusteista. Leivoin pitkästä aikaa. Tuli rumia mutta maukkaita. Söin aika monta ja tuli maha kipeeks. Mä tein rumempia kuin mun mies mutta hän sitten sanoi, että se menee niin, että mitä kauniimpi leipuri sitä rumemmat pullat. Pullantuoksua ja kehuja. Tsitsing ja 10 someimelyyspistettä. Mutta muistakaa, että maha tuli kipeeks ja sain myös noottia. Noottia tuli eri sokereista. Vakavaa. Pyysin kaupasta tuomaan raesokeria ja kotona kaapeista nostettiin mun eteen 12 vajaata pakettia erilaisia sokereita, fariinista myös niihin raesokereihin. Ok, ensi kerralla tarkistan kaapit ennen minkäänlaista sokeritilausta.

Kävin tänään myös juokseen. Sekin saattaa olla aihe joka kannattaa vaan pitää omana tietonaan. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin kun tälle linjalle on lähdetty. Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt ehkä kuudesti lenkillä about 5 km hölkkäilyä. Eli en nyt lähtisi kerroilla keulimaan. Tänään juostiin kuitenkin Palokkajärvi ympäri, about 11 km niin, että suhina vain kävi. Oli niin mahtavaa. No eikä ollut. Tai olihan se kiva sitten kotona samalla kun lapioi makkarakeittoa naamariin tutkailla sykemittarista, että niin sitä vaan suht kylmiltään jaksoi kipittää. Jalkoihinhan se otti. Ja tuo juokseminen lienee aika psyykkistä hommaa myös. Miten aivot antaa viestiä, että viittii tossua toisen eteen vierittää. Mutta tiedoksi, että yli tunti meni, eikä se tuulipukukaan varsinaisesti suhissut.

En nyt tarkkaan osaa sanoa mitä tässä lenkin loppusuoralla tapahtuu mutta muuta kuvamateriaalia ei ole.

Ehkä pohjekramppi. Ehkä oksennan. Ehkä päätän oikaista uimalla kotiin.

Vähän nyt tällainen negatiivinen spiritti tässä päällä. Mutta koetan jos uloskirjoittamalla se kaikkoaa ja seestynyt mieli astuu kehiin ja kirjoittaminen on taas ennakkoluulotonta ja vapaata. Koko maailmaa ei tarvitse syleillä mutta jos sä tykkäät niin mä tykkään. Ja jos et tykkää niin sekään ei haittaa.

Masa

Miu.

Joku on päästänyt taas hirvittävän imurihirviön irti. Onneksi on saunaturvapesä ja aukoton piilopaikka laudenojien takana. Olen näkymätön.

Ääh. Halpamaista ottaa käyttöön höyhenhoukutteet. Olenhan kissa.

Mahdotonta olla hyökkäämättä.

Tiedän olen pikkaisen läski. Tai sanotaanko tiivis. Refleksini eivät ole niin nopeat.

Mieluummin syönkin ruokani posliinilta kuin, että pyydystäisin itse.

Hei mikäs tipu se siinä taas on. Mauw - päiväsi ovat luetut.

Puuh. En jaksa enään. Tulkoon imurihirviökin. Aivan sama. Mutta tiedoksi, että pörreä turkkini on vain hämäystä - lihaa ei ole juuri nimeksikään.

The End.

Mukavaa kansainvälistä eläintenpäivää. Eläimet ovat #sydän

Firstbeat - hyvinvointianalyysi

Hyvinvointi ja siitä tänä päivänä aktiivinenkin kirjoittelu ei ole mitään turhaa sanahelinää. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole akkojen hapatusta ja homma on suurimmaksi osaksi jokaisen omissa käsissä. Tosin ulkopuoliset asiat, itsestäsi riippumattomatkin jutut voivat tehdä siitä haastavampaa tai toisaalta helpompaa. Ja ehkä aina ei ole just se fiilis, että huolehdinpa nyt tässä itsestäni, minun omasta hyvinvoinnista. Useastihan se on niin, että lapset, ukot, marsut ja kumminkaimat menee oman hyvinvoinnin edelle. Mutta tasapaino olisi tässäkin varmaan se juttu.  Ja mitä se sellainen hyvinvointi sitten jokaisella onkaan?

Itse pääsin mittamaan Firstbeatin analyysin kautta kolmen päivän ajalta omia stressitasoja. Josta jakson päätteeksi sain hyvinvointianalyysin paperilla käteen kuin päästötodistuksen konsanaan. Lätkät rinnassa mittasivat vuorokauden jokaiselta sekunnilta sydämen sykkeen. Ja huijata ei laitetta voinut. Iltaisin nukkumaan mennessä alitajunta hoki nuku, nuku, nuku - nyt nukut hyvin. Ehkä mantra kääntyi lähinnä vain itseä vastaan.

Testiajanjakso oli sunnuntaista tiistaihin. Hyvinkin tavalliset päivät, sunnuntain vapaapäivä ja kaksi työpäivää. Normaaleja puuhia koiralenkkeineen ja kaupassakäynteineen ja liikuntaharrastukset päälle.

Kolmen päivän ajalta keskiarvo oli, että palautumisen määrä oli kohtalainen. Tosin palautuminen jakautui epätasaisesti. Yllättäen sunnuntain aikana voimavarat palautuivat, maanantaina oltiin jo rajoilla ja tiistaina voimavarat vähenivät. Esimerkiksi tiistai oli päivänä sellainen, että olin 9.30- 18.00 töissä josta suoraan ajoin Muurameen Dancefittiin ja olin vasta kahdeksan jälkeen kotona. Ja siitä normaalit iltapuuhat ja läppärin kanssa sänkyyn. Palautumista ei tullut riittävästi.

Unijakson pituus oli jokaisena yönä hyvä, yli keskiarvon. Tosin palautumisen määrä unen aikana oli kohtalainen, itseasiassa kohtalaisen alareunalla kun taas palautumisen laatu oli kohtalainen, melkein hyvän rajassa. Maanantai ja tiistai yönä vaikka nukkumaan meno tapahtui kello 23.00 alkoi palauttava uni vasta klo 02.00 ja 07.00 kellon soidessa ei palauttavan unen jakso ollut riittävä.

Nyt lupaankin kautta kiven ja kannon, etten illalla viimeiseksi näprää kännykkää tai saatikka ole tietokoneella. Se ei todellakaan palauta. TV:n katsominen auttaa rentoutumaan ja vielä paremmin palauttelee lukeminen. Kirja käteen! Ja meinaan olla poliisina tästä koko perheellekin.

Liikuntaa tuli riittävästi testipäivinä kuten arvasinkin. Kaloreita paloi 1474, 1965, 2091 päiväkohtaisina. Ajanjaksolla maksimisyke oli 185 ja leposyke 44.

Mielenkiintoista oli, että yön jäljiltä aamun ensimmäinen tunti ei näyttänyt stressireaktioita. Varmasti pitää kyllä paikkansa sillä olen täysin aamuihminen ja harvemmin mikään ottaa silloin päähän kun taas joskus ehkä illansuussa saattaa pulssi herkemmin nousta...

Töissä palautumista tapahtui jopa noin ka. tunnin verran työpäivän aikana. Tosin kun tarkastellaan kellonaikaa niin palautumiset ajoittuivat ruoka ja kahvitunnille :P Hyvä ruoka, hyvä seura - sydän kiittää.

Oli kyllä kiva ja kiinnostavaa olla koekaniinina tässä projektissa. Yllätyksenä ehkä tuli tosiaan se, että miten pitkään nukkumaan menon jälkeen alkaa unessa vasta palauttava jakso. Ja tämän vuoksi jatkossa härpäkkeet laitetaankin kiinni hyvissä ajoin ennen sänkyyn menoa. Ja se, että sunnuntain oltiin niinkin palautuneessa tilassa on kuitenkin lohduttavaa. Vapaapäivät kannattaa oikeasti pitää!

Saan kiittää näistä tiedoista Fysio Muurametta - kiitos :) Ottakaahan tekin selvää omasta hyvinvoinnista ja vaalikaa sitä. Se, että itse voi hyvin niin se heijastuu myös ympärillä oleviin ihmisiin myönteisesti. Jaksaa jaksaa, painaa painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa.

Hyvinvointianalyysi auttaa sinua hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Hyvinvointianalyysi perustuu sydämen sykevälivaihtelun analyysiin.

Hyvinvointianalyysin avulla näet mikä nostaa stressitasoasi, mikä auttaa sinua palautumaan ja liikutko riittävästi. Näin opit, kuinka voit päivittäisillä valinnoillasi vaikuttaa omaan terveyteesi ja voimavaroihisi.

Tavoitteena on löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä. Olennaista ei ole täydellinen stressin puuttuminen, vaan riittävä palautuminen ja sopivan elämänrytmin löytäminen.