Pimeässä loistavan kanin perässä ja muita juttuja

Toivottavasti mahdollisemman moni pääsi viime viikonloppuna tutustumaan valon kaupunkiin Jyväskylän eri sopukoissa. Oikein mukava kaiken kansan tapahtuma ja vieläpä ilmainen!! Mäkin tietysti tälläsin itseni nojailemaan valkoisen kanin perään. Mukavan joustava perä ja tarpeeksi iso. Toivottavasti tämä perinne säilyy ja tulevinakin vuosina saadaan valoa pimeään syksyyn.

Nojailun ohessa kävin katsomassa leffassa Bridget Jonesin vauva. Hyvinkin voi suositella. Leppoisa, sympaattinen ja hauska - niin kuin viihde parhaimmillaan on. Leffaseuran jouduin pikkaisen potkimaan kaverikseni ja leffan aulassa kohdattu naismeri vahvisti kuulemma väärää leffavalintaa. Mutta loppuen lopuksi laskettiin, että kymmenen muutakin miestä salissa oli. Eli ei mikään akkojen leffa. Ja kyllä mä kuulin kun hää nauroi mun vieressä. Ja lopuksi päästiin spekuloimaan - mitä on tapahtunut Renee Zellwegerin kasvoille?

Botoxit ja kauneusleikkaukset kun oli käsitelty niin suunniteltiin myös, että pitäisikö perustaa oma leffateatteri. Joku sellainen pieni tunnelmallinen, vähän vanhanaikainen. Tarvittaisiin kaunis vanha rakennus. Niitähän Jyväskylä on pullollaan... not. Esitettäisiin vanhoja valkokankaan klassikoita - lapsille ja aikuisille. Teatterin yhteydessä olisi kahvila jossa olisi suussa sulavia Audrey Hepbourn ja Catherine Deneuve leivoksia. Ja kaffen sijasta voisi hemmotella itseään myös kuohuviini lasillisella. Ja teatterin ovesta astelisi kadulle hyvän tuulisia ihmisiä jotka jaksaisivat taas arkea hieman paremmin.

Plop. Huomaan muuten, että nykyään yhä uudelleen ja uudelleen yllättää itsensä tuumimasta mitä sitä elämältä oikein haluaa? Ja useasti ajatukset päätyvät haaveiluun jostakin aivan ikiomasta paikasta. Kun vain rohkeus joku päivä riittäisi.

Haaveet saa sydämen pamppailemaan. Rytmiin vaikuttaa mikä asia milloinkin. Itse pääsinkin konkreettisesti asiaa testaamaan. Sunnuntai aamuna painelin Firstbeatin lätkät solisluun ja kylkikaaren alle. Testataan kuinka palaudun arjen ja viikonlopun puuhista kolmen päivän ajalta ja kuinka palauttavaa on yöuni. Hurjan mielenkiintoista, tulos voi olla mitä vain. Voin teille loppuviikosta raottaa millaista dataa mötikkä rinnassa kätkikään. Sydämellistä alkanutta viikkoa.

Tikusta asiaa?

Heipähei. Maksoin juuri laskuja ja ajattelin, että kirjoitan kanin tarinat samoilla tulilla perään. Meni kyllä rahat ja vähän fiiliksetkin. Fiilikset meni jo toistamiseen parin tunnin sisällä. Kävin nimittäin salilla vaa`alla ja lukemathan olivat aivan toista kuin keväällä. Ei voi pitää paikkansa. No eipä. Todellakin voi. Ei olis kannattanut käydä puntarissa. Kultainen sääntö on, että syö mitä kuluttaa. No jos kulutus vähenee ja syönti ei niin näinhän siinä käy. Damn. Tiedättehän sen riitin sitten kun mieheltä/poikaystävältä/kaverilta/keltä nyt vaan ilkee, alkaa se tenttaaminen; oonko lihonut? Kato nyt? Sano rehellisesti. Ja sitten kun toinen sanoo, että et ole lihonnut. Niin alkaa se no oonpas, kato vaikka ja keräät sormien väliin kaiken irtonaisen mitä nahasta lähtee.

Unohdetaan se. Älä sitten valita. Mutta ei jaksa vatvoa asiaa. Eikä tästäkään pitänyt kirjoittaa mutta ei tässä ole parempaakaan aihetta kielen päällä. Tai miksei muutama juttu mistä tuli hyvää mieltä.

Plussan puolella ollaan muuten kirppikselläkin. Mikäli joku sitä jäi tuumailemaan edellisen tekstin myötä. Kokemukset Silinteri kirpputorista ovat tähänastisesti ihan hyvät. Tosin se voisi olla sunnuntaisinkin auki. Mutta onhan sitä ihmisten pidettävä vapaansakin. Omat sunnuntaiduunit ovat vallan hyvin vielä muistissa. Kauppa on käynyt siis ihan mukavasti, parhaiten omistajaa vaihtaa lasten kirjat, lelut ja hyvässä kunnossa olevat lasten ulkovaatteet ja kengät. Mikään yllätys ei ole, että koristeesinepiperrykset ja mun vaatteet löytyy pöydästä päivä toisensa jälkeen.

Tänään oli mahtavia kummilapsi kohtaamisia. Vienon kanssa päästiin juhlimaan 9-vuotis synttäreitä ja Essin kanssa päästeltiin autolla mökkitiellä - ja hän oli se joka ajoi! Justhan ne syntyy ja hetken päästä ollaan jo koulussa - puhumattakaan autokoulusta!! Superia olla heidän elämässä mukana.

Ikeasta aika kivaa lahjapaperia

Mökillä kävästiin tosiaan tänäkin viikonloppuna. Oli vielä vähän ulkorakennuksen maalaushommia. Ennen kuin talvi (!!!!) painaa päälle. Lauantaina jo pimeän tultua istuskelin laiturilla ja koetin nappasta pilvien raosta loistavista kuunsäteistä kuvaa. Kuuntelin samalla kun Hilla tuhisi ja pöllytteli lehtiä ja taitteli oksia mun selän takana. Maanittelin tyttöä kaveriksi laiturille mutta luovutin sitten ja painelin itsekin sisälle. No sisällähän oli myös Hilla - ollut siis kokoajan sängyn alla nukkumassa. Vähän jäi mietityttämään ketähän tuhisijaa mahdoin pimeässä maanitella seurakseni laiturille. Karhu se tuskin oli :) mutta saattoipa olla supikoira.

Olen viimeisen vuoden aikana tietoisesti koettanut vähentää vaatteiden ostelemista. Toki lapselle tarvittava mutta itselle ei niin herkästi. Vähemmällä pärjää oikein hyvin. Ja kyllähän noita tuntuu olevan kaapit täynnä tähänkin elämään.

Mökille mentäessä olin vielä maitoa vailla ja ajattelin nappasta sen matkalla Muuramen K-marketista. Siitä tulikin sitten satasen maito... syyllistyin todella pahasti heräteostokseen Annivalilla. Mutta löytyi kyllä niin uusi lempivaate. Tosin kotona epäiltiin, että oli ostanut vaatteen tilalta vahingossa makuupussin. No minkähänlaista reaktiota mä sitten odotin?

Kaunis oli viikonloppu sään puolesta. Satamassa oli aina niin sympaattinen ja syksyyn kuuluva ween maan viljaa. Kuvituksia näistä. Sitten unille uuteen makuupussiin...

Kirpputori

Less is more. Liiasta tavarasta eroon hankkiutuminen on puhdistava kokemus. En oo ehkä ihan niitä tyyppejä. Mutta toisaalta en himohamstraajakaan. Mä en osaa vaan päästää irti. Joku liittyy aina johonkin. Ja aivan kun se muistokin vietäisiin jos siitä ei ole konkreettista asiaa muistuttamassa. Toki on järkevää kierrättää. Eettisesti oikein. On helpompi pitää huusholli järjestyksessä mitä vähemmän kampetta on ympärillä. Ja kun kuukauden jonottamisen jälkeen kirppispöytäkin vapautui niin ei siinä auttanut kuin kavuta ullakolle ja kohdata isoisän olkihattu ja muut muistot.

Välikaneetti. Miks hiivatissa mä muistan ulkoa isoisän olkihatun sanat, kuntien kotiseutulaulut, kolmenkymmenenvuoden takaiset lastenohjelmien tunnusmusat, Aatsipoppaa kasetin molemmat puolet, tv-mainosten tunnarit... mutta sitten kun pitäisi muistaa joitain oikeita asioita niin - ai täh?

Tässä kuitenkin otteita ullakolta. Klaustrofobinen tila voi aiheuttaa hieman sekavuutta.

Marry me marry me!!! Mummini vanha hääpuku. Tää on suoraan kun jostain kauhuleffasta. Onneksi heteka ja Anti Heron tarra paljastaa, ettei olla missään manaajan tunnelmissa...

Ken sai aina parhaat naiset. Mutta Kenillä tais olla monopoliasema. Vai oliko niitä muitakin miehiä? Olihan Derek. Se oli siitä Rock Stars bändistä.  Tuntuu, että vastahan näitä kuvioita sumplittiin. En mä ehkä kuitenkaan enään lukiossa leikkinyt Barbeilla?

Onskun, järjestyksessä toinen, unilelu. Eiiiii. Mun sydän pakahtuu. Tämä Halinalle jää ullakolle. Aasi Ihaan, Coockie Monsterin, Stichin, Krokon ja Herra Ketun kanssa jakamaan kokemuksia rikkonaisista ja vähemmän rikkonaisista öistä. Vellipulloista, unilaululuista, pahoista unista, iltasaduista, suloisista rauhallisista tuhinoista. <3

Do diin. Koska tämä opus on ollut vuosikaudet täällä ullakolla niin eihän ne listat voi vaan vielä olla paikallaan tai eteisenkaapin sarana kiinni jämäkästi tai pihalaatan saumat saumattuina jajajaja... Jätetään kirja vielä tänne ullakolle. Mutta tiedetään nyt ainakin mistä löytyypi.

Ja aivan yhtäkkiä eteeni ilmestyi pimeästä valtava Loch Ness. Merihirviö kummituseläin t-paidassa. Onko olemassa hurjempaa?

Wauuu. Ja jos ette kerro kenellekään niin oikea Poke Stop saattaa olla meidän ullakolla...

Ullakonportaiden alapäässä oli valvovamestari joka sinetöi kohtalon; takaisin ullakolle - Mustankorkealle - kierrätykseen - kirppikselle.

Tämän Monchichin pelastin Mustankorkealle menevästä kasasta. Nooalla selvästi alkoi jo vähän lipsumaan... mutta puhdas vahinko. Luulisin.

Ullakko imaisi kyllä niin mukaansa, että ajantaju katosi täysin. Ja sen seuraukseni ruokaa oli valmista nolla kappaletta ja nälkäisiä ja kiukkuisia henkilöitä löytyi kolme kappaletta. Kiitokset kävelykadun street food tapahtumalle, että kukaan ei lopulta kuollut nälkään ja 7,5 euron crepesit oli parempi kuin; höh eiks oon mitään jälkkäriä? Ota viinirypäle -kohtalo.

Jaa, että tästä tuli nyt tällainen kirjoitus. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan niin mietin aivan toisenlaista lähestymistapaa kirppisaiheeseen liittyen mutta näin se ajatus sitten kulkikin. Mutta tavarat ovat nyt kirpputorilla. Paljon jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Nyt vain sitten jännitetään saavatko tavarat ja vaatteet uuden kodin. Toivottavasti.

Mun sankarit, synttärisankarit.

Kulunut viikko on ollut oikea synttäripäivienviikko. Juhlasetit aloitti meidän Nooa dogetsu joka täytti 10-vuotta. Tuntuu, että Nooa on ollut meillä aina mutta toisaalta muistan sen kuin eilisen päivän kun lähdimme Nooaa hakemaan Haukivuoresta, Mikkelin kupeesta. Tai mehän siis lähdimme vain katsomaan koiranpentua. Niin...  onko olemassa ketään joka olisi palannut "katselu" -reissulta ilman  sitä pentua?

Matkalla Mikkeliin kuljettajan paikalta hermottiin mulle koko matka; tässä ei ole mitään järkeä ja miten me ei todellakaan oteta mitään koiraa. Ja lapsi kun vietiin anoppilaan siksi aikaa hoitoon  niin tehtiin sielläkin mielipide erittäin selväksi. Lasta voimme hoitaa mutta koiraa emme.

Kennelin pihassa meitä vastaan tuli nainen maailman suloisin ja rapaisin jääkarhunpentu sylissä. Henkilö joka oli vielä hetki sitten ollut sitä mieltä miten koiranhankinnassa ei ollut mitään järkeä olikin yllättäen kovastikin kiinnostunut mahtaako Haukivuorella olla pankkiautomaattia mahdollista käsirahan maksua ajatellen. Hahahahhaaa. Ja anoppilaan mentäessä appiukko kysyy joka kerta; eikö koirat tulleetkaan?

Nooa on mahtava. Mun 30-vuotislahja. Lahja mitä mä olin toivonut siitä lähtien kun opin puhumaan. Toivottavasti meillä on vielä paljon paljon yhteisiä vuosia jäljellä.

Rakas lapsuudenystävä Mari täytti 40-vuotta. Ensimmäiset nelikymppiset meidän vanhassa kaverijengissä. Joskus nuorempana tai saatikka lapsena ajattelin, että nelikymppiset ovat jo aika vanhoja. No eivät kyllä ole. Mä tunnen ainakin monta nuorekasta, hehkeää ja tosi särmää nelikymppistä. Nelkyt on uus kolkyt.

Mari on kulkenut mun rinnalla ystävänä kaksivuotiaasta saakka. Seurakunnankerhossa meillä oli samanlaiset eväsreput ja Fabulandien lego lampaat - se oli merkki, että ton täytyy olla tosi hyvä tyyppi. Ja se, että kun seisoin ekaa päivää päiväkodinpihassa typerässä duffelitakissani niin olkapäähän koputettiin, että tuu, nyt ollaan pusuhippaa ja mennään jahtaamaan yhdessä tota poikaa. Ystävyys on säilyt jo neljän vuosikymmenen ajan vaikka tiet ovat eriytyneet ensin eri kouluihin, eri kaupunkeihin ja välillä jopa eri maihinkin. Nuorempana olen ollut varmasti välillä tosi rasittavakin kaveri. Muistatko kun purin sua kun oltiin Vahmersalmella mansikoita pomimassa, ihan vaan huomiota saadakseni. Ja nimittelin sua sirkuksessa tylsäksi tyypiksi kun ostit aina vain appelsiini trippejä. Mutta miten oli maailman parasta syödä sun kanssa Aatoksenkadun keittiössä perunakakkaroita ja kukaan ei ollut niin hyvä leikkimään Barbeilla kuin sä. Toivottavasti näin aikuisiällä olen korvannut mun nuoruuden oikut ja ollut sulle ystävänä ja olkapäänä kun sitä on tarvittu. Eiköhän me jatketa näin seuraavatkin neljäkymmentä vuotta. Ystävät ovat tärkeitä.

Ikä on vain numero on kyllä ihan järkeenkäypä. Mun siippanikin vietteli viikolla synttäreitä ja viideskymmenes vuosikymmen on mukavasti käynnissä. Ja niin on hää vetreä sälli vielä. Mitä nyt pikkaisen ohimot ovat harmaantuneet ja oikeastaan joka paikka jollaintavoin romuna. Mutta asenne on kuin nuorella miehellä konsanaan ajoittain jopa kuin nuorella lapsella. Mutta ikä tuo vain charmia. Ja kun tietyn lapsekkuuden kun osaa säilyttää niin mun mielestä se pelastaa paljolta. Kiva kun vanhenet siinä rinnalla mun kaa.

Kaverieni valitsema synttärilahja puoliskolleni kertoi juurikin siitä miten elämään ja ikääntymiseen saa suhtautua. Ei muuta kuin uusia synttäreitä kohden. Töttörööööö.