Lepopäivä. Kirjaimellisesti.

Mitäpäs sitä nyt sitten kuuluu? No tämä päivä on mennyt ainakin niin hohhaillessa. Mitään järkevää en ole kyllä saanut aikaiseksi. Ja vaakatasoon olen itseni heittänyt aina kuin vain on ollut mahdollista. Voi olla, että pikkaisen eilisillä kesäjuhlilla saattaa olla vaikutusta tähän horisonttiasentoon pyrkimisellä. Ei sitä vaan enään kannattais valvoa yli kymppiuutisten. Mutta olipas kyllä mukavat juhlat siippani veljen viisikymppisillä. Vanha mies jo sekin (: Kiva kun ihmiset jaksaa ja viitsii juhlia järjestää. Täälläkin vähän painetta asian ympärillä loppuvuodesta nasahatavien pyöreiden ympärille. Party or not to party.

Ruokaperäset

Kaupungin parhaat kevätkääryleet löytyy satamasta.

Pandakin sannoo, että syö vaan sinä tyttö suklaata, syö.

Killien kanssa katsottiin vähän naisten rugbya Riossa

Hillan kanssa  vähän rauhallisempi lenkkitahti

Ja jo se on taas korvallaan.

Eipä tää viikko onneksi kokonaan ole mennyt vain pötkötellessä. Ollut vähän sellainen testiviikko liikunnan suhteen. Kävin spindessä. Joo oli hyvä. Hikoilin kuin pieni porsimo mutta oli mahtavaa olla vain ajattelematta mitään ja paahtaa menemään. Sitten kävin pumpissa. Ei ehkä niin hyvä. Pumppaamista. Jooga oli 5/5 ainakin tarpeellisuuden näkökulmasta. Mun pyllistävät koirat kiristi niin pirusti akillesjänteistä ja nilkoista ja kaiken maailman pehmeät laskeutumiset alustalle olivat kyllä sellaisia tumpsahduksia. Mutta jotakin tällaista kehonhuollollista kyllä tarttis. Sit kävin ihan salillakin punttipenailemassa. Ihan kivaa. Lähinnä tein crossissa opittuja juttuja enkä uskaltanut koskea muihin härveleihin. Tosin suosittelusta johtuen tein sellaisella kelkkajutulla, vai mikä prässi se onkaan, yhdenjalan kyykkyä ja kyllä muuten kävi persaukseen. Meni perille. Au au au.

Jotain jatkumoa liikuntaharrastuksen suhteen tarttis päättää. CFssä on ehkä nyt vähän tauon paikka. Jos maltan. Jotain liikuntaa kuitenkin tarvitaan. Nimittäin näin syksyn korvalla reppuasia on taas ajankohtainen niin lapsella mutta valitettavasti äiteelläkin. Mun reppu nimittäin on jo hankittu. Vaivoin pitkin kesää kasvatettu ja mielelläni siitä luopuisin. Mumps mumps.

Tein todella herkullisen näköisiä hopeatoffeepoppareita... eheheh.

Eipä kukaan meinannyt uskaltaa edes maistaa näitä linnunlöysiä..

Aina ei voi onnistua.

Ensi viikolla tosiaan alkaa koulut. Ihan hyvä kyllä mun mielestä. Tulee taas kuri ja järjestys tähän arkeen. Mitenhän tuo meidän herran kasvion teko... tässä olisi nyt kaksi päivää aikaa saada se valmiiksi. Kun aikaahan on ollut vain koko kesä.

Olikohan pihlaja mukana kasviotehtävässä?

Täytyy kysyä mummilta - taitaa olla eniten perillä tästä projektista.

Tsemppiä kaikille koululaisille arjen aherrukseen. Kesäloma se on taas ensi vuonnakin. Ja muistetaan me autoilijat, että pikkukoululaisia, ja toki isompiakin, on jälleen liikenteessä. Turvallista koulumatkaa.