Tänään on viikko siitä kun päiväunesi syveni ikiuneen. Aika kohdallasi oli tullut täyteen. Ikävä on ääretön. Valjaasi ja remmisi ovat eteisen naulassa, joku päivä laitan ne kaappiin. Kuppisi on pesty, alustalla on yksinäinen Hillan kuppi. En tiedä kuinka Hilla ymmärtää, että olet kauempana kuin vain papalla käymässä. Olen sanonut Hillalle, että syö vain se ruoka kerrallaan, Nooa ei jemmattuja palojasi enää kadehdi. Kotiin saapuminen koskee vatsaan, ottaa aikansa ettei kaipaa tervehdystäsi, hännän rummutusta - kiva kun tulitte kotiin. Nooa tekis nyt näin, ilme olis näin, Nooa sais mun leivän lopun. Muistatteko miltä käpälät tuoksui, miltä tuntui halata. Näin me täällä kotona jutellaan. Lohduttaa kun lähtösi oli rauhallinen, sinun näköinen, arvokas. Meillä täällä on ikävä, arvaathan sen. Tänään olemme voineet jo katsella kuvia. Kyynelten joukossa myös onnen kyyneleitä. Miten hieno koira meillä on ollut, miten juuri sinä tulit perheeseemme. Kiitollisena siitä, kiitollisena kymmenestä vuodesta. Paras koira ikinä. Nooa, Nopo, Peppe, Pepsi-Cola, Tupsi, Lumipossu, Naalinapakettu, Kutrin Kennelin Pehtoori.
En osannut valita vain yhtä kuvaa.
Kuvia on niin paljon, muistoja valtavasti.
Tässä nyt kymmeniä
-
se on sen arvoista <3
.
