Epätäydellistä

Luvattomasti kuukausi jo mennyt viime kirjoituksesta. Mutta kuukausi on tuonut meidät kesään tai ainakin kesäkuuhun. Taakse jääneisiin päiviin onkin mahtunut hämmästyttävän paljon tuulta, navakkaa tuulta, märkää tuulta, räntää, rakeita ja hetkittäistä aurinkoakin. Vihreys on värittynyt oikeastaan vasta viime viikolla.

Eläinsatuja on syntynyt lisää viime viikkoihinkin oravaepisodin jälkeen. Täällä kertaa otsikko voisi olla myyrä kiukaassa. En tiedä onko tämäkään viisasta jaettavaa. Mutta tapahtumaan liittyi yllättäen Masa. Sekä myyrä. Myyrä joka oli meidän saunassa. Jota ei haluttu tappaa mutta jota ei saatu kiinnikään. Myyrä joka tuijotti ruskeilla nappisilmillä kun pesin hampaita ja juoksi sitten saunan kiukaan sisälle turvaan. Myyrä jolle tarjoilin Arabian lautaselta hapankorppua. Myyrä joka viimein saatiin 48 tunnin jälkeen pyydykseen. Pyydykseen joka ei sitä vahingoita. Ja tämä kaikki päättyi juhlalliseen let myyrä free- videoon, jossa pikkaisen pyylevä jyrsiä kurkkaa pyydyksen suulta pihamaalla, tajuten, että tässä on mahdollisuus ja viipottaa taakseen katsomatta takametsikköön. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä - ajatteli varmaan myyrä.

Tapahtuukohan muilla tällaisia juttuja? Oikeastaan mun piti kirjoittaa lyhyesti lakkiaisviikonlopusta ja siitä, että miten mä oonkin tässä elämässä aina vähän sinne päin mutta en koskaan täysin siellä. Mutta se, että mulla on myyrä kiukaassa ja kuollut orava olohuoneessa niin se ei välttämättä hämmästytä ollenkaan niitä jotka mut tuntee :) Mutta niistä lakkiaisista, ei niin täydellisestä valmistautumisesta.

Lauantaina oli siis rakkaan kummitytön lakkiaiset. Pikkaisen oli tiukkaa kotoa lähdön kanssa, että ehdittäisiin koululle katsomaan lakitus. Ennen autoon hyppäämistä niin mekko enää päälle ja menoksi. Mekko josta menee vetoketju rikki. Jää vaan jumiin väärään päähän. Ei oo todellista. Hakaneuloja! Ei mulla ole mitään hakaneuloja. Mutta kaapissa oleva äidin vanha ompelurasia pelastaa. Toivottavasti vaan neulat pysyvät kiinni. Kerrankin voi sanoa, että onneksi on kylmä - neuletakki kätkee salaisuuden. Ja niin me O:n kanssa paahdetaan Citikalla kohti koulua. Talvirenkaat alla. Ei saamari. Koulunpihassa peruutuspeilistä totean, että otsatukassa on maalia ja kulmissa on hajakarvoja. No mutta huulipuna on kaunis ja kengät ovat uudet.

Päivästä tuli kaunis, kummityttö oli täydellinen. Tunnelma juhlissa välitön, hyväntuulinen ja kotoisa. Auringonkin tunsi vihdoin lämmittävän. Pidin kuitenkin villatakkini ;D

Epätäydellistä, elämänmakuista viikkoa kaikille.