Valot päälle

Pikkujoulujen jälkeinen aistiärsykkeinen olotila ohjasi Clas Ohlson myymälään tekemään valaisevia hankintoja. Että en olisi ohimon jomotusta ja tuskan hikistä olotilaani tunnistanut niin sukkuloin hyllystä toiseen ja uskottelin tarvitsevani ostoskorillisen valaisevia tuoteartikkeleja.

Kotiin pääsin pillimehun ja jimipatukan tarjoaman energian voimin ja lapsekkaan malttamattomana virittelemään hankintoja. Tosin purin kaikki pakkaukset ja pussukat sängyn päällä ja ajattelin, että oikaisen hetkeksi. Reippaan tuntisen päästä heräsin lamppu ja pakkausroskien alta. Väsytti varmaan. Onneksi pikkujoulut on vain kerran vuodessa!

Mutta sitten valaistumaan. Illasta tuli sädehtivä. Tosin herkistelevän päivän kruunasi parin tunnin kyynelkanavatulva. Mielensä pahoittaja ja siihen perään Greyn anatomia olivat ne mitä se tällä kertaa vaati.

Valon teemalla jatkettiin näin sunnuntainakin, sopivasti ensimmäisenä adventtina. Nyt on hyvä rauhoittua joulun odotukseen, kotoilla ja taputella duunienkin osalta vuosi pakettiin.

Tunnelmallista adventti-iltaa kaikille. Peace and love.

Hämäränhyssyä

Hohhoijaaa. Kyllä tää on yhtä pimeässä töpsöttämistä ollut viime ajat. Ei ole ollut virtasta blogiakaan päivitellä. Vaikka niin on maailmalla tapahtunut ja aika on mennä tepsutellut eteenpäin.
Tuli Trumpistakin sitten presidentti. Voi olla, että huonompikin juttu. Mutta aika vähän pysytyn aiheeseen kantaa ottamaan. Jälkeläisenikin on sitten saanut rippikoulukutsun, käynyt jumalanpalveluksissa pyhäaamuisin. Aika uusi juttu meidän perheessä. Talvikin se jo näyttäytyi hetkeksi. Sen verran, että mihinsäootpiilottanutsenhiivatin -lumikolan kerkesin kaivaa varaston perukoilta ja pihan sillä tuupata. Mutta tuolla se nyt nojaa vesisateessa seinän vierustalla. Vanhin kummilapsista täyttää ensi viikolla kahdeksantoista. En tajua missä välissä se on kasvanut. Pelkääjänpaikalla treenattiin vähän pimeässä ajoa. Ja vastahan mä vedin sitä pulkassa perässä. Sniif. Ja oli tässä isänpäivääkin. Hurrei kaikki iskät. Mulla on kiva iskä. Saan olla kiitollinen. Ja veikkaisin, ettei toi lapsukaisenikaan omaa isäänsä lähtisi vaihtamaan. Ne on aika samiksia.

Asioita siis tapahtuu. Mutta sitten kuitenkaan ei paljoa mitään. Netflix on ottanut erävoiton Elixiasta. Orange is the new black, stranger things ja viimeisempänä Gotham City. Kaipais muuten vinkkejä muista hyvistä sarjoista? Anyone? Niin ja tietty Moderni perhe - katsottu on. Vaikka oon kai mä nyt sohvasta peffaani liikkumaankin nostanut vaikka kumma vetovoima sillä silti on. Siis sohvalla ei peffalla.

Elukkaporukalla pyyhkii ihan samaa, hämmentävää, rataa. Tosin Hillalla on nyt just juoksut. Aika rasittavaa. Mutta oon koettanut lohduttaa sitä, että tiedän kyllä tunteen. Ei ole aina helppoa olla tyttö. Ja Masa se rakastaa Hillaa yli kaiken. Ne on niin liikkiksiä kun pötköttelevät yhdessä. Masa hiivatti vaan käy heittelemässä alas mun kaikki sisustushommelit. Laitoin kivat mustikanvarvut maljakkoon ja odottelen josko saisin niihin kukkia. Mutta saan nostaa ne joka aamu takaisin veteen kun joku nostellut ne maljasta ulos. Lienee juuri hänen kulkureitillään. Ja valkoinen kiva naalinapakettu, josta viimeksi kirjoitin, on tuhannen kappaleina Mustankorkealla. Ja söpikseltä kurrelta on toinen silmä pois ja osa häntäkarvoista. Nyt makeasti oravainen makaa sammal vuotehella ulkolyhdyn sisällä. Sinne ei hallin eikä Masan hammas yllä.

Tässäpä näitä. Joulu lähestyy. Pikkureissukin lähestyy. Ja kampaaja... joskus blogissa ääneen arvoin tukanleikkuuta. No nyt käy vähiin tän harjaksen päivät. Mä niin haluaisin sellaisen kivan ranskattaren chick polkkiksen. Vaikka tiedän kokemuksesta, että lopputulos on enemmänkin suomalainen joulukuusi -tyyppinen... Mutta vaihtelu kun niin virkistäis. Katsellaan. Heihei nyt.

Marraskuu

Voi tätä ilon ja onnen päivää. Ei tartte pimeälle kotikadulle kurvata kun naapuri on asetellut tutut ja turvalliset kirkkaansiniset kausivalot nättiin myttyyn puun oksalle (ei oksille). Valoa pimeyteen - sitähän tässä tarvitaan.

Ja sisällä kotona ei tarvinnut montaa hetkeä hengitellä kun arvasin mistä on kyse... Väliovi kiinni luonnollisestikin - ettei vaan vedä. Valoja ei missään päällä. Ja sängyllä pötköllään, villakaulaliina kaulassa, pahaa miesflunssaa poteva suomalainen mies. Onhan tää aihe vähän kulunut ja klisee mutta onhan se vaan joka kerta niin hämmästyttävää. Älä pistä valoja päälle. Onko täällä joku ikkuna auki? Mulla on oikeasti tosi huono olo. Mulla on jo harhojakin vai hypitkö sä asiasta toiseen? (Ei ole harhoja, saatan - because I can). Tuotko peiton. Köhköh. Missä meillä on kuumemittari?

No mutta tästäkin selvitään mitä todennäköisemmin hengissä.

Pikkaisen pitää kyllä itsekin tsempata, että tästä pimeydestä selviää hengissä. Ja täähän on vasta alkusoittoa... No mutta mä luulen, että tästä talvesta tulee luminen. Kohta on kaunista ja valoisaa, mukavaa talvisäätä. Ja ihana ihana joulu on viidenkymmenyhden päivän päässä. Ja pikkaisen kun jaksaa vielä odottaa niin jouluradio starttaa ja adventtina kaivan viimeistään ulkovalot meidänkin puskiin. Tosin en sinisiä. Sitä odotellessa voi poltella kynttilöitä ja fiilistellä joululehtien tarjoamia ihania tunnelmia.

Niin ja odotellessa voi vähän syödä suklaatakin. Ai mitä - eiks näitä saa ostaa kun vasta jouluna? Ehkä mä syön jo etukäteen kiintiön täyteen ja jouluna sitten viileästi; joo kiitti mutta mulle ei maistu.

Ihania tunnelmia tarjoili eilen Harmoonissa Säästöpankin tilaisuudessa Hanna Sumari. Sisustus- ja askarteluvinkkejä jouluun. Mitä silmäkarkkia!! Niin kivoja ideoita! Ja parasta se, että ei tarvitse toteutukseen hankkia sen kummempaa härpäkevarastoa. Ulkoa kaisloja, sammalia, kiviä ja oksia sekä havuja. Ullakolta vanhoja kenkiä, ulos unohtuneita penkkejä. Mahtavaa, että luonnonmukaisuus huomioidaan kodin sisustamisenkin maailmassa.

Mäkin toissa viikolla keräilin vähän sammalia ja ajattelin niistä jotakin kötöstellä. Vein ne saunaan sanomalehden päälle kuivumaan. Mutta meillähän siis on kissa ja mitäpä luulette, oliko seuraavana päivänä lehden päällä sammalia. Eipä ollut. Sammaleet ja mullat olivat pitkin ja poikin murustettu ympäri saunaa. Mutta Masalla on varmasti ollut niin siistiä. Mulle hommattu tällaista mauwahtavaa leikkimatskuu...

Muutenkin noiden elukoiden (pätee pikkulapsiinkin) kanssa somistelu vaatii omat huomionsa.
Mä virittelisin kynttilöitä joka huoneeseen ja joku kynttiläpoliisi kulkee mun perässä ja puhaltaa ne sammuksiin. Ja kaikkien pikkutavaroidenkin suhteen vois käyttää vähän harkintaa. Mä tykkään oikeidenkin elukoiden lisäksi sisustuksessakin kaikista eläinhahmoista...

...ja niin tykkää meidän karvakorvatkin. Seuraavien kuvien naalinapakettua on yks sun toinen käynyt vähän pudottelemassa, haistelemassa ja märästä karvasta päätellen maistelemassakin.

Mä vaan katson...

Joo ei pysty kyllä yhtään sanoo miten toi tossa on...

Kokeillaanpas keittiön pöytää... vai onks tuollakin joku jo stalkkaamassa?

Nyt heipat. Valoa kohti. Lunta odotellessa. Joulua odotellessa. Tai vaikka ihan tässä hetkessä eläessä.

Loppuun kissakevennys. Masa ja itsestään rullaantuvat matot.