Banaanikakkua ja leikkipuistoja

Perjantaisin kun työpaikan ovi sulkeutuu ja eteen avautuu mahdollisuus käyttää seuraavat 2,5 vuorokautta mitä mukavammin ja rennommin niin kyllähän se vain aina toiveita herättää. Joskus se onnistuu, toisinaan ei. Kuluneella viikonlopulla mun fishermanilla oli tiedossa kireitä siimoja ja hän lähti länsinaapuriin kalalle. Kaupungissa oli tarjolla rallit. Kiitos - mutta ei kiitos. Tai täytyy myöntää, että ihan pienen ohikiitävän hetken harkitsin, että pitäisikö mennä haistelemaan kansainvälistä tunnelmaa ja tarkkailemaan sivistynyttä suomalaista juomakulttuuria... mutta siis todellakintodellakin vain pienen hetken. Lapsosenikin oli ystävällään yökylässä ja olisin ollut täysin ilman mitään velvoitteita. Mutta niin se vain koti vetää pidemmän korren. Hiihtelin siis perjantaina itsekseni kotsassa kissojen kanssa (koirat mökittää) kuin vanhapiika konsanaan. Järjestelin paikkoja, touhusin pihaan lukusoppea ja leivoin hiivatin hyvää banaanikakkua.

Ostin viikonloppuna Jyväskylän Ikeasta kivoja juomalaseja. Ikean piste Jyväskylässä on kyllä jotenkin turha. Voin olla väärässäkin - ehkä en vaan osaa hyödyntää sitä. Lapseni osaa kyllä hyödyntää aihetta... lauantaina oli mun mukana hakemassa laseja ja mitä vaan pitkin viikonloppua olen pyytänyt häntä mun kanssa tekemään niin aina nousee mähänolinjosunkanssaikeassa -kortti. No ei sitä lasketa. Ei se ole mitään oikealle Ikean reissulle uhrautumista.

Siivottu koti ja kukkia maljakossa - word.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Olisin tosin voinut tehdä smoothien... mutta tein sitten kakkua.

Kun on ihan sama onko tulossa vai menossa

Viikonloppuna ehdin tavata kahtakin hyvää ystävää. Sain kuulla Balin terveisiä ja kävimme uimassa Tuomiojärven rannassa pitkästä aikaa vuosiin. Sunnuntaina pääsin pyörälenkille Suvin ja Elsan kaverina Jyväsjärven ympäri ja bongailtiin puistoja. Mun puistotutka on ollutkin aivan toimettomana jo pitkät ajat mutta nyt taas huomasi, että Jyväskylässä on itseasiassa aika paljonkin kivoja leikkipuistoja.

Pyörälenkkikaverit (:

Sen verran jouduin antamaan periksi tossa rallitouhussa, että päädyin lauantaina syömään kävelykadulle kebabia. Hävisin nimittäin aivan kuusi nolla lounaspaikkaväännön poikaselleni. Idyllisen Naissaaren kahvilan lounas oli mun ehdotus. Voidaan käydä samalla siinä vieressä Puttipajassa. Whaaat. Puttipajassa. Kynttilöitä ja servettejä 14-vuotiaalle. Aika jännä, että löysimme itsemme Troijasta kebulta. No ei se pahalle maistunut.

Näin sunnuntai-illaksi kurvattiin vielä mökille. Tää on yhä sitä hämäystaktiikkaa että arkeen olis pehmeämpi lasku. Mökillä pesasin muutaman maton. Olisin voinut pestä naapurinkin matot sen verran iski hommaan himo mutta nouseva ukonilma sai kipittämään maalle. Ukonilmasta huolimatta mattopyykin perään kipakat löylyt ja viimein lämmennyt uimavesi tuntui taivaalliselta. Järvessä kuuntelin mahtavaa luonnon konserttia kun vesipisarat putoilivat veden pintaan. Pilipilipom eli heippa, hyvää yötä ja reipasta viikkoa!

Harvinaisia Pokemoneja

Pokenommonit on nyt kaikkien huulilla. No kyllä mä tiedän, että ne kirjoitetaan Pokemonit. Nauratti vaan instagramissa HesaÄijän avautuminen. Käykääs katsomassa jos jaksatte. Oikeasti oon aika haka Pokemoneissa, voisin niemetä ainakin 50 Poksua tosta vaan. Tai ainakin 20.

Viikonloppuna mökillä näin todella harvinaisen metsä Pokemonin. Nuoresta iästään huolimatta osoitti täysin poikkeavaa käytöstä. Se oli varmaan viimeisin kehitysmuoto. Seurailin sitä hetken hiljaa vieressä ennen kuin nappasin Pokepalloon.

Harvinainen metsä Pokemon

Mulla oli tänään kyllä onnea - kohtasin myös toisen ahkeran Pokemonin. Tää oli varmaan joku tuli Pokemon... Mun olis tehnyt mieli Seinäjoen asuntomessuille. Ja melkein hommat etenivätkin siihen suuntaan mutta sitten auton renkaassa olikin jotain kummallista... kivi vanteessa tai jotain. Pikkaisen riski olis ollut kuulemma lähteä ajelemaan kauemmaksi. Jep jep. Nielin tappioni tässä erässä mutta seuraava level olikin - maalataan olkkarin seinät!!

Hyvin napattu tämäkin.

Oikeasti vähän harmitti, etten päässyt messuille. Taloissa on hauska kuljeskella ja haaveilla. Muistaakseni mun likviditeetillä ei vaan ihan messutaloja rakennella mutta joitain hauskoja vinkkejä olisi taatusti tarttunut mukaan. Toisaalta kivoja juttuja saattaa löytyä yllättävän edullisestikin - jopa ilmaiseksikin. Vähän kun käyttää mielikuvitusta. Ja siitä tulikin mieleen, että mökillä taas vähän pengoin vanhaa varastoa ja aika helmiä tulikin vastaan. En tiedä miten ne sopis Seinäjoen taloihin mutta meidän Huvikumpuun kyllä.

Löysin aivan mahtavia 60-70-luvun kankaita. Muistan että mulla oli pikkutyttönä nukenpeittona ruskeaa pilkkukangasta ja kanakankaasta oli nukella lakana ja tyynyliina. Hitsi kun en todellakaan osaa ommella. Jotain kivaa näistä pitäis keksiä. Olisko ideoita?

Eikö olekin ihastuttava vanha pullo?

Ja hauska pesulauta.

En ehkä palais nyrkkipyykkiin

mutta johonkin hyvään paikkaan

se pääsee eläkepäiviä viettämään.

Olin niin iloinen mun ahkerista Pokemoneista, että kiitokseksi leivoin pannukakkua... ja, että niiden tasot vähän kehittyis. Ihanaa kun pannarin lisukkeita on nyt luonto pullollaan.

Loppuun vielä muutama vesi Pokemon. Gotta catch them all. Mukavaa alkavaa viikkoa sulle.

Latautumista ja festareita.

Täällä ollaan viimein. Siis täällä näppäimistön takana. Ja täällä mökillä lataamossa. Mökillä käynti on vähän sama kun pistäis kännykän laturiin. Toimintakyvyn elinehto. Arki kuluttelee akkua pikkaisen vaihtelevasti. Töissä käyminen on vähän sama kun jakais puhelimesta nettiä. Tai käyttäis gpsiä. Ja vähemmän taas kuluttaa kun tapaa ystäviä tai jos silittää eläimiä, se ei kuluta lähes olleskaan. Jospa nyt aiheena tämä mun kömpelö kielikuva akku-elämä-akku-jaksaminen olis jo käyty nyt kokolailla loppuun.

Ladattu 75%......

Mutta siis yksi arkiviikko on taas hanskattu eteenpäin. Ja yhdet rokkifestivaalitkin männä viikonloppuna. Se kulutti kyllä akkua - a lot. Kirjoittelinkin jo edellisenä sunnuntaina usean kappaleen verran mun festarikokemuksesta. Mutta mun kriitikko siippani oli kyllä sitä mieltä, että ei ketään kiinnosta mun festareilla käymiset. Otin sitten itteeni ja en julkaissut sitä. Eihän tässä se nyt ole poínttina ollenkaan, että kiinnostaako jotain vai ei. Niin mikäs sitten on?

Hähää kirjoitanpas nyt vähän kummiskin...Itsekseni viime lauantaina köröttelin vesisateessa Iloiseen Itä-Suomeen Ilosaarirockiin. Autoon hypätessä eka biisi olikin lupaavasti Alphavillen forever young ja mietin, että tästä tulee hyvä festarikesä. Just joo - eipä oikein sitä sisäistä festaripirkkoa musta löytynyt kuitenkaan. Ehkä olisi pitänyt ottaa homma haltuun vielä autenttisemmin telttamajoituksineen. Mutta oli mulla kumpparit, salakuljetettu salkkari ja edes vähän yritystä olla prorokkifestvaaleilija.

Esiintyjistä tunnistin J.Karjalaisen. Ja ai, että kun oli hienoa vetää auringossa ankkurinappia. Muiden artistien biisien sanoja en sit osannutkaan tai saatikka, että olisin tiennyt kaikki esiintyjät.  Mutta näin mä Sannin ja Vesalan Paulan. Siinä se kokolailla olikin. Tuiskun Antinkin kuulin. Ikkunasta. Kun olin jo käymässä nukkumaan. M u m m o (apua, toivottavasti oikeasti en vielä aikoihin).

Foooreever young I want to be forever young... soi täpöllä ja söin banaania.

Festarit - täältä tullaan!

Valmistautuminen.
No kumpparit ymmärtää mutta
valkoinen silkkipaita hengarissa...

.

Kermittiä ei onneksi juurikaan tarvittu.

Ja oikeesti en kyllä niin dilledong ollut,
että noilla tennareilla alueelle

Hyvä oli kuiteskin reissu. Majoittuminen oli tosi mukavassa likkaporukassa. Ja voi olla, että tästä syntyi jopa perinne meikäläisellekin. Kotiin ajelinkin sitten kuinkas muuten kuin Valamon luostarin kautta. Pikkaisen syvyyttä tähän pinnalliseen vouhkaamiseen. Kotipuolen pojat saivat tuliaisiksi luostarialueen Niksu-kissan pastilleja. Jeee ihana ullatuuus.

Kiitos Ilosaari. Kiitos seurasta.

.

Miksi nunnille ei saa tarjoilla kahvia?

Ettei niiden ala tehdä mieli munkkia.

Sellaisesta seikkailusta on siis pitänyt palautua pitkin viikkoa. Mutta, että tässä oikein latautuu niin suljen nyt tän läppärin, jatkan mun kirjan lukua ja hautaudun sohvalle. Ensi kertaan - puss.

Taajuuden muutos

Paremmalla tuulella - joo kyllä. Kävin lauantaiaamuna lenkillä osittain ihan vaan sillä kun täällä niin julistin. Se nyt ei vielä maailmaa pelastanut mutta hikoilu on hyvästä. Viisi kilometriä ja jonkin matkaa yli puoli tuntia. Hidastahan se on mutta omiin tarpeisiin riittävä. Luin muuten jostain sporttilehdestä dna-testeistä joissa sylkäistään topspuikkoon, puikko kuoreen ja postiin. Ja muutaman viikon päästä saadaan tulokset mitä sun kannattaa harrastaa ja syödä ja mitä taasen välttää. Toistaalta houkuttelevaa mutta pelkään, että mun tulos olisi, että turhaan tyttö raajojas heiluttelet, ominaisuudet ei tue muuta harrastusta kuin sohvalla pötköttelyä. Eli annetaan topspuikkojen olla ja jatketaan uskotellen, että mun ominaisuudet tukee niin maratoonin juoksua, että räjähtävyyttä. Ainakin hermojen osalta.

Avainsana parempaan tuuleen on viikonloppu. Ja nimenomaan viikonloppu mökillä. Sääkin oli ihan okei. Lauantai-iltana aurinko tuli kuvioihin mukaan ja jaksoi koko lailla sunnuntainkin. Ja mä päätin vähän huijata itseäni. Sen sijaan, että sunnuntaina kerätiin kimpsut ja kampsut kasaan ja kotiin valmistautumaan työviikkon (miten niin valmistautumaan) niin jäätiinkin mökille. Ihan kun oltais kesälomalla. Ja maanantaina töihin duuniin sitten mökin kautta. Mä luulen, että viikko tuntuu siten vähän lyhyemmältä? Vai onko tääkin samaa uskottelua kuin mun maratoonarin ominaisuudetkin?

Mä voisin laittaa tähän vähän kuvia mitkä aiheutti mielenrauhaa viikonloppuna. Katselkaa onko samoja juttuja teillä. Tsemiä alkavaan viikkoon. Älä droppaa sun tunnelmaa. Seuraavan kerran ollaankin muuten festareilla. Ohhoh oikein rokkifestivaaleilla :O

Mustikkasatoa

piiraan verran.

Mun salapaikka.

Pohjoiseen aukeavan tontin

ainoa sopukka jossa voi

nauttia ilta-auringosta

...tai ei ehkä niin huippusalainen?

Tyylilyyli.

Hillakin fiilistelee.

Aamupala kiireettä,

ulkona auringossa.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää...

Järkihän sun kanssa lähtee...

ja kahvi jäähtyy.

Kuvausavustaja. Kinkkupalkalla.

Osingoille myös.

Ei niinkään lämmön mutta

tunnelman vuoksi.

Häntä ei paljoa puristele.

Eläkeläinen päivä-, väli-, aamu-unilla.

Eläimet vaan on niin #sydän

Eiks tää oo nyt oo aika zen.

Korpilahti

Korpilahti. Sen verran on lähellä sydäntä, että se ansaitsee oikein oman tekstin. Ja nyt kun sattui vielä viikonloppuna olemaan Palvipäivät ja kaikki!

Korpilahden Palvipäivät.

Joitakin saattaa jännittää JokeriPokeriBox.

Aikuisiakin.

Mun Korpilahti rakkaus nyt liittyy tasan tarkkaan lapsuuteen. Kesiin. Mummoon ja Pateen. Nyttemmin paikkakuntaa tarkastelleena niin edes jonkin asteinen kiintymys olisi aika vaikea synnyttää ilman muistoja menneisyydestä.

Mun mummola oli Korpilahdella. Tai siis on yhä mutta ilma mummoa. Ja meidän mökki on Korpilahdella. Juuri ja juuri hienoisesti Korpilahden puolella Muuramen rajalta. Korpilahden kylällä käytiin lapsena mummon ja Paten kanssa. Ajeltiin ruskealla Kadetilla jossa ei ollut radioo mutta Pate väänsi aina jostain salanappulasta ja käynnisti lastenradion. Hyvät oli jutut. Tai toinen vaihtoehto oli enon vanhat Masi-lehdet joita nappasin mukaan autotallista. Armeijahuumori upposi varmaan täysin ala-aste ikäiseen tyttöön.

Korpilahdella käytiin yleensä verpäivänä. Tarkoittaa siis päivää jolloin vanhukset kävivät Korpilahden terveyskeskuksessa verikokeessa. Pienenä tytön sinttinä katselin ihailevasti mummoa jolla ilmekään ei värähtänyt kun paksusta ja vahvasta maalaistalon emännän kädestä otettiin verikoe. Mummo oli niin rohkea. Samalla keikalla saatiin S-marketista Eskimopuikot. Ja jos oikein hyvä tuuri kävi niin käytiin kemikaalio Kipassa josta sain hajukumin tai kiiltokuvia. Mä olin niin onnellinen. Joskus käytiin myös syömässä siihen aikaan kylän ainoassa ravintolassa Ohrantähkässä. Nakit ja ranksalaiset maistuivat aina yhtä herkullisilta eikä tunnelmaa pilannut pikkaisen hämyinen ravintolan valaistus ja paikalliset huru-ukot muutaman pöydän päässä. Mun pikkuveli pelas aulassa pajatsoa. Sillä kävi aina parempi tuuri kun mulla.

Tässä oli Kipa ennenmuinoin.

Sellaista se oli 1980-luvulla. Nyt on eri... osittain. Korpilahden uusittu satama on ihan kiva. Varsinkin hyvällä säällä. Pizzoista lähtee nälkä mutta en oo varma onko niissä kauheasti mitään makua. Satamassa on myös kesäteatteri. Ja kirkonmäeltä löytyy pikkuinen kotiseutumuseo. Ja nelostien toisella puolella kirkkomaassa pötköttelee rakas Liisa-mummo ja Pate. Ei tarvi enään niiden huolehtia verpäivistä <3.

Loppuun vielä kuvituksia. Jos joku vaikka ei olekaan käynyt koskaan Korpilahdella? Kannattaa käydä. Kesällä.

Pelargonioita ja taidetta

Höyrygalleria

Taidekriitikot.

Pää joka oksentaa.

Oikealla alalaidassa

Sid Ice Agesta

Punainen pinnatuoli.

Jotkut teokset vaatii, että istuu niiden edessä hetken.

Ja sitten ne joko avautuvat tai sitten ei.

Synninpolku.

Kotiseutumuseo

Aika puiseva museo-opas.

Ei tiennyt mikä on selfie.

Korpilahden kirkko.

Täällä alttareille astelivat vanhempani vuonna 1973

<3

Tekstiililiike Rantanen.

Jotain työvaatetta?