Joulu on jo takaovella

Lanttulaatikosta ei herahda vesi kielelle. Fazerin sinistä ei tarvitse lähteä hakemaan kymppiuutisten jälkeen koska kaapit ovat sitä täynnä. Vyötäröltä saa napakan otteen. Pahviroskis on yli äyräiden. Ja havunneulasia löytyy saunasta saakka. Ainakin näistä tietää, että joulu on ohi. Ja ihan hyvä niin. Ensi vuonna sitä sitten taas odottelee, tuskailee joululahjojen ja sen oikean joulutunnelman löytämisen kanssa.

Ihminen on sitten vain kummallinen otus. Jouluakin voi suorittaa, kaiken pitää olla niin täydellistä. Vaikkei sellaista ole edes olemassakaan. Tai jos olisi niin olisiko edes kiinnostavaa? Itse olen onneksi oppinut vähän hölläämään. Elämä on opettanut. Vaikka silti myönnän, että kauppaan unohdetut valkoiset hyasintit ja muutos aattoillan ohjelmassa meinasi laittaa pyryttämään.

Hyvä ystäväni joutui jouluna vakavan paikan eteen terveydentilansa kanssa. Onneksi uhkaava suunta kääntyi parempaan mutta pysäytti jälleen ajattelemaan. Parane pian M! Useasti onkin, että tarvitsee ensin ravistella isolla kädellä ennen kuin ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää. Elämä on tässä ja nyt - juuri niin epätäydellisenä kuin se onkin.

Mutta pois tämä syvällisyys ja takaisin hömppäosastolle. Ja siihen, että olihan joulussa paljon mukavaakin. Ei tarvinnut olla töissä. Oli pahi.. rakas suku ympärillä. Se pikkuinen mutta rakastettava. Ruoka maittoi. Päikkärit sitäkin enemmän. Sai lukea ja katsella leffoja. Kävin salilla tekemässä tilaa kinkulle - ällöttävää eikö? Keli nyt oli syvältä mutta pikkaisen edes lunta. Oikein oli lupsakkaa vaikkei ollut niitä hyasintteja... Mutta se harmittaa, että Jäätävä seikkailu päättyi. Mitä sitä nyt sitten katselee aamunpuuron ohessa? Pakkasfestival!!

Ja lopuksi vanha suomalainen sananlasku; ei blogia ilman kuvia.

Masa ja kummat joululiperit.

Joulupukki ja joulusiivoamattomat magneetit.

Malttamaton Hilla

Malttamaton pappa

Pukki muisti, että missäs Roope kissa?

Onneksi edes lakanoissa ja <3 messä

Epätäydellisen täydellinen
saksalainen joulukurkkukuusenkoriste.

Howdy ho!

Ensi vuonna seuraavan kerran. Mukavaa vuodenvaihdetta! Varovasti nakkien ja rakettien kanssa. Pakenen mökille.

Oi kuusipuu

Joulukuusen hakeminen suoraan metsästä on kuulunut perinteisiin lapsuudesta saakka. Ja kovin helpolla en tästä(kään) perinteestä ole valmis tinkimään. Lapsuuden kuusenhakureissuista muistaa valkoiset hanget, Paten karvalakin, jalkorätit ja maailman suurimman rukkaset, metsän tuoksun ja äärettömän turvallisuuden tunteen.

Vuosikymmenien aikana asiat muuttuneet ympärillä mutta kuusi säilynyt keskiössä. Säät ovat vaihdelleet vesisateesta ja vihertävistä sammalmättäistä lumipeitteeseen. Perinne on istutettu puolisoon, silloiseen korvarenkaiseen lökäpöksyyn. Joka varmaan olisi mieluummin kuunnellut isänsä Mazdassa Wu Tang Clania kun rämpinyt mun kanssa metsässä. Mutta kaikkeen tottuu :D Lapsuuden vilpittömän tunteen on saanut osaltaan takaisin taas oman lapsen kautta. Tuo punaposkinen toppahaalariin puntattu pötkylä joka könynnyt metsäpolkua perässä. Se sama kaveri joka tänä päivänä liian vähissä kamppeissa, rähinä verkkareissa, mukisematta metsänlaidalla mukana. Ehkä ostettu kuusi välttäisi hänelle mutta empaattisesti ajatellen, että juttu on tärkeä äidille.

Koirillekin hauska juttu. Näin ovat kertoneet. Hulluin reissu on varmaan ollut se kun mukana on ollut, nyt jo edesmennyt, Eemeli kissa. Kissa!!

Kuusenhakureissu on tärkeä. Kuusen on oltava aito. Ja ehkä tässäkin pätee sanonta, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Kuusi ei loppuen lopuksi koskaan mikään varsinainen kaunotar ole ollutkaan...

Perinnettä päästiin toteuttamaan kuluneena viikonloppuna. Tällä kertaa pikkuinen kuusi kuistille.

On onneksi mistä valita. Ja mahtavaa kun lunta!!

Hillaa kiinnosti muutkin hommat...

...olisko tässä?

Hänelle mökiltä poistuminen on aina yhtä epämieluisaa

Loistavasta piilopaikasta huolimatta kotiin lähtö oli väistämätön

Tällainen sitten juhla-asussaan

Reissun päätteeksi löysi itsensä helposti sohvalta kynttilän tuikkeesta...

suu täynnä kuusivaahtokarkkeja.

Sydämessä joulumieli

Sen pituinen se. Lopussa voisi tosin olla tarinaa kaatuneista kuusista. Kuusessa roikkuvista kissoista. Mystisesti kadonneista kuusenjaloista. Vesilammikoista parketilla. Kahdesti perätysti rikotuista kuusenkynttilöistä. Äkäisistä aviomiehistä Prismassa juuri ennen sulkemisaikaa. Nyt koko joulu on pilalla - ylikierroksilla käyvistä perheenäideistä. Mutta ei. Jouluntaika on sellainen! Mukavaa joulunodotusta! Vain seitsemän yötä.

Masa ja joulukortit

Miu.

Ja mikäs täällä on meininki?

Joulukortteja siis.

Mutta, että toi risu...

se sai kyllä meikäläisen huomion.

Ai hei.

En varsinaisesti ollut pöydälle tulossa.

Ajattelin, että jos yhdessä askarteltais?

Koko perhe - kissaa myöten?

Selvä - en tule pöydälle, en pudottele tavaroita.

Ja myönnetään - erikeepperi tassuissa voi olla ikävän tuntuista.

Meen leikkiin kissanleluilla *niin kuin ne mua oikeesti kiinnostais*

Joulunodotusterkuin Masa.

ps. kortit ihan okei. Tosin mulla olis ollut parempiakin ideoita.

Berliini

Das freut mich dich kennenzulernen. Ja muutama muu tarpeellinen fraasi mitä kouluajoilta mieleen jäänyt. Mutta Berliinissähän pärjää englannilla. Berliinissä johon tykästyin kovin ja josta seuraavassa muutama sana kuvineen. Aikaisempi kokemus Hampurista ja jostakin pikkukaupungista, jonka nimeä en edes muista, ei vuosikymmenien takaa niin älyttömästi Saksan puolesta puhuneet. Mutta nyt kyllä vallan voin liputtaa.

Berliini tarjoaisi kyllä paljolti kaikkea mutta pari päivää mahdollisti vain pintaraapaisun. Suloinen sekamelska; köyhää, vaurasta, boheemia, ekologista, suvaitsevaista mutta rasismin varjo ympärillä. Loisteliaat ostoskadut, KaDeWe - Euroopan toiseksi suurin tavaratalo aivan mielettömine herkkuosastoineen. Jouluvalot, gluhweinin tuoksuiset joulumarkkinat. Runsasta turkkilaisväestöä kiittäen hyvää döneriä. Ja muuta saksalaista perinneruokaa - söimme siis italialaisessa ravintolassa, intialaisessa, Hard Rock cafessa - eli ei wurstin wurstia.

Totuus tarua ihmeellisempää. Familytime.

Jouluvalojen kimmellyksestä kimmelsi kyllä kyynelkin silmäkulmassa. Juutalaismuseo sekä holokaustin monumentti muistutti pysäyttävästi Euroopan historian häpeästä. 6.000.000 juutalaista.

Muslimit, kristityt, juutalaiset - lopulta olemme kaikki samoja

Itä- ja länsi-Berliinin vuosina 1961-1989 jakaneesta muurista on vielä pätkiä jäljellä muistuttumassa kahtiajaosta.

Berliinissä paistoi aurinko tosin viima teki säästä purevan. Lentomatka on positiivisen lyhyt. Ruoka ja juoma edullisempaa kuin kotona. Ihmiset ystävällisiä. Historiaa, kulttuuria - populaarikulttuuria; Alma oli muuten samalla lennolla - keikka Berliinissä. Metro hallittavissa, kohtuuhintaista liikkua. Berliinin maratooni - kuka sellaisesta sitten.

Tykkäsin. 5/5. Jawohl!