Elämä on ihmisen parasta aikaa

Niin sitä on päästy takaisin töihin ja melkein normaalin arjen pariin. Olishan se kamalaa jos loma vaan jatkuisi ja saisi mennä lompsotella kuinka vain haluaa ja nimenomaan minkä näköisenä vain haluaa. Itse ainakin kun sunnuntai-iltana vilkaisin itseäni peiliin niin Ronja Ryövärintytär sieltä kyllä vastaan napitti. Piti muutama hajakarva nyppästä kulmista ja raapustaa enemmät maalit tukasta. Varinaisen pankintädin lookiin on kyllä siltkin vielä matkaa. Mutta se välimatka tuskin umpeen koskaan kuroutuu.

Kadoksissa ollut kissakin sitten löytyi onneksi mökillä. Huh. Masa otti ritolat tiistai-iltana ja muutama ehtoo siinä pala kurkussa Päijänteen rannat raikuivat - Maaasaaa, Maasaaaa - tuu kotiin. Sunnuntaina sitten kun mökillä pakkailtiin leiriä kasaan niin Masahan se muina kissoina tassutteli tupaan. Aivan kun olisi kulmilla odotellut, että nytkö landella olo riittää. Masa saikin taas uuden lempinimen; Matti Maastokatti. Ihana kun et jättänytkään meitä.

Roopekin etsintäpartiossa.

zzzzz...

rankin juhannus evör

DIY halut tyydyttyi hetkeksi maalausprojektien myöten. Takan lisäksi kahden makuusopen seinät vaihtuivat männystä valkoiseen. Tuli kyllä aikasta raikkaat! Vähän sitten piti verhojakin vaihtaa ja ylimääräistä rojua varastoida. Toisaalta liiaksi ei voi lähteä moderinisoimaan sillä mökin hengen on säilyttävä tärkeine muistoineen.

En huomannut ottaa ennen -kuvaa.

Aika amatöörivirhe multa.

Tästä nyt jotain käsitystä.

Onneks tota tassuporukkaa on joka paikassa.

Raikastettu (=

Aika moni mäntypinta mökillä on saanutkin valkoista ylle mutta pintaa on vielä pirusti. Mutta vielä on kesää/iä jäljellä. Varmaan joskus vuonna 2030 mänty on taas niin muotia. Ja Onnin tyttökaveri mökillä puhisee, että mitä se sun mutsis on oikein miettinyt kun pilannut kaikki pinnat valkoisella maalilla. Heh. Joo näitä asioita voin ihan hiljaa miettiä itsekseni.

Työkamppeita(kaan) ei kyllä ollut lomalla ikävä. Ja ei niitä oikein tunnu edes olevankaan. Pikkaisen joutui alennusmyynneissä pyörähtämään - eikä täysin hukkareissu. Hitsin kivat kahdet housut löytyi. Harmi vain, että toiset oli kokoa 36 ja toiset 42. Kummatkaan siis ei varsinaisesti yhtään mun kokoa. Mutta ostin kun oli niin edukkaat. Säästöä. Tavallaan. Laihduttaa? Ei ehkä pysty. Kasvaa kokoon 42? Ei niin hyvä idea ehkä sekään.

Levikset repee.

Kesä onneksi jatkuu. Ja lapsosellanihan jatkuu loma. Huraa hänelle. Mulla vaan vähän stressi ajankäytöstä. Eipä oikein mitään hoitotätihommeleita teinille viitsi. Mutta ettei noi pelit peijakkaat sais aivan pauloihin. Vaikka muistan mäkin luukutaneen Super Marioo eräätkin tunnit nuorena eikä musta tämän kehnompi ihminen ole kuitenkaan tullut. Mutta toki siis rajansa kaikella. Onneksi on scoottaus. Pihaan ilmestyikin taas tänään tosi kivoja maisemaan sulautuvia härveleitä... Hei äiti ilmaiseksi - mieti!! No tässä viimeisessä oli valmiina aika hyvä spreijaus - varsinkin sen sanoma. Tää saa jäädä.

Annetaan arjen siis pörrätä. Mutta onneksi pörrää vielä mehiläisetkin ja kesä paahtaa täysillä. Aurinkoisia päiviä sullekin - lomaan tai arkeen!

Hola

Hola! Lupasin käydä teidän kanssa Espanjassa jo edellisessä blogissa mutta reissu se on vaan viivästynyt. Oikeasti kirjoitin tooooosi kivan ja kattavan jutun k a h d e s t i ja kummallakaan kerralla juttu ei ollut tallentunut. Tallensitko - no tallensin! Mutta pufff - katosi jonnekin. Pikkaisen piti ottaa etäisyyttä aiheeseen mutta nyt olisi tiivistettynä tarjolla millaista on Nerjassa - jos joku vaikka innostuisi visiteeraamaan (:

Nerja on sympaattinen 20.000 asukkaan kylä noin 50 km itään Malagasta. Nerja on siinäkin mielessä mukava koska se ei ole samanlailla turistien kansoittama kuten esimerkiksi Aurinkorannikolla Fuengirola tai Marbella. Ei pääse ostamaan lähikaupasta HK:n sinistä tai laulamaan karaokea suomeksi. Mitään kovin suurta ja mahtavaa Nerja ei tarjoile mutta on mitä parahin paikka karata arkea pakoon.

Malagasta vuokraamalla autolla hurauttaa Nerjaan näppärästi alle tunnissa. Pikkaisen kun navigaattoria virittelee niin paikat kyllä löytyy. Helppoa - sanoo hän joka ei kyllä ajanut metriäkään. Susta onkin paljon apua kartan luvussa kun roikut vaan somessa. Ai mitä, sanoitko jotain?

Saimme jo toistamiseen
tuttaviltamme asunnon
käyttöömme.
Kiitokset vielä siitä!

Asunnon terassilta. Aika 5/5.

Todennäköistä on, että aurinkoa näillä leveysasteilla riittää. Ja eipä tämäkään kerta ollut poikkeus. Pelkästään auringonottaminen ei ole se mun juttu mutta neljän kirjan verran pystyi badenbadenilla pötköttää. Mutta tarvitseehan sitä jotain oikeaakin tekemistä. Ja hei rakkaan perheen kanssa 24/7 yhdessä pyöriminen voi käydä hermoonkin. Joillekin. Tai oon ainakin kuullut sellaisesta.

Melontaretki oli ihan kohokohta.

Onnin kanssa vedettiin kajakilla saumattomalla yhteistyöllä.

Etkö sä tiedä kumpi on vasen?

Los Sanderos tuli peesissä ansiokkaasti sinisellä Shark1:llä

Bonarin retkellä tarjoili paikallinen loco

joka rantakallioilta sadatteli niskaamme espanjalaisten kirosanojen kirjon
lisäksi perunoita.

Tarina kertoo, että kaveri on paikallisen varakkaan perheen poika

kenellä kettinki päässyt vähän löysälle.

Asustelee metsässä ja kuvittelee omistavansa rannat.

Ei tykkää turisteista.

Uusi tuttavuus oli Gibraltar noin 200 kilometrin päässä Nerjasta. Gibraltar kuuluu Iso-Britannialle - passit kassiin. Jonkin aikaa saikin jonotella autoletkassa tullissa ja kesken jonottamisen tietä halkovalta lentokentältä hurautti joku pohatta suihkarillaan yläilmoihin.

Viihdykettä jonossa tarjosi myös autoja kiertävä velikulta joka laittoi parkkilipun tuulilasiin, työnsi henkkarit "official official" auton ikkunasta ja "easy parking in Gibraltar - only 20 euros". No yhtä nopeasti kun kaksikymppinen hävisi tämän sankarin näppeihin - hävisi parkkilappu tuulilasista. Seuraavaksi lipetti oli varmaan muiden jonottavien hyväuskoisten turistien lasissa. Hemmon hommaa varmaan helpottaa autoissa olevat Malagacars yms autovuokraamoiden tarrat...

Gibraltar.

Kuvassa näkyy mm.tietä halkova lentokenttä

Vuorella tavatut mahtavat apinanaturjakkeet saivat taas suun virneeseen. Tosin korkealle Gibralttarin "the rock" vuorelle nouseminen pikku pakulla kapeaa tietä kymmenien metrien pudostus vierellä ei tuntunut niin hyvälle. Mutta kaikkienhan ei oo pakko katsoa maisemia. Apinat oli kyllä niin #sydänsydän. Joka reissussa on oltava joku annos elukkatouhua.

Ruoka oli kyllä Gibbiksellä aika pettymys. Tai no siis englantilaista ruokaa. Ostoskadulla ensimmäisessä vastaantulevassa ylihintaisessa ravintolassa. Se on nimittäin niin, että naisen nälkä ei ole mikään leikinasia. Nälkä syntyy nanosekunnissa ja ruokaahan on saatava just ja heti. Siinä ei paljon netistä kaivella arvosteluja tai lueta menuja. Me mennään nyt tähän.

Pikkaisen koitin urheilla.

Ei pystynyt.

Oli niin kuuma.

...syödä sen sijaan pystyi.

Paljon. Useasti.

Aamuista palaa.

Jos tekeminen loppuu kesken

niin sitähän voi

perheen kanssa leikkiä tällaista kivaa

kampaaja leikkiä... omat riskinsä on.

Ihmisten katselu on aika mukavaa puuhaa. Eikös kaikki sitä harrasta? Päällimmäisiä havaintoja oli, että Espanjalaiset ovat aika lyhyitä. Jopa mä, keskimittainen persjalkanen tunsin itseni pitkäksi. Ja paikallisissa ostoskeskuksissa oli jumalaton meteli. Suomessa käydään sentään Keljonmarketissa hipihiljaa. Ja ruotsalaiset ovat yhä kauniita ja ruskeita. Ja näyttää onnellisilta. Niin hyvähän se on kun asuntolainat ovat laskettu melkein sadalle vuodelle.

Oma joukkonsa oli mm. englantilaiset eläkeläisdaamit, hyvin paahtuneet... yhtä leidiä kun seurailin rannalla niin verenpainehan siinä nousi - niin mulla kuin hänen uhreillaan. Uimarannalla rouva pysäytti jokaisen vastaan tulleen kauppamiehen - joita siis näillä yleisillä rannoilla riittää.

Oh what lovely dress. You dont have any other color? Oh you dont have. What a shame. Sorry, then I wont buy. Bye bye.
Hello. Such a nice bag. You dont have aný other size? This is too big used in airplane. Or George, George! Look - what do you think George?

No me Yrjön kanssa tiedettiin, ettei rouva mitään ostanut. Koskaan ja keltään. Säälitti vaan paahteessa kamppeitaan kantavat miehet - hyvä, etten itselleni sitten säälistä Versacea hankkimaan...

Tulipas taas todella tiivistetysti. Ehkä hyvä päättää reissu näihin kuviin, näihin tunnelmiin... vamos Espana!

Euroopan parvekkeelta.

Nerjan keskustasta

väen kokoontumispaikalta

Nämä samaiset katit olivat

Euroopan parvekkeella

kaksi vuotta takaperinkin.

Iloinen jälleennäkeminen.

Pysyykö pötkylä pystyssä?

Sain hankittua ihka oikean

valkoisen kanin perässä -t-paidan.

Cool (:

Valkoisen takan perässä

Mökillä sadetta pidellessä on ennekin syntynyt kuningasideoita. Tällä erää; takka on saatava valkoiseksi. Joo! Isä vieressä sohvalla katsoo mua "the katseella" - muttei sano mitään. Illalla nukkumaan mentäessä siippani totesikin, että miksei se isäs sanonut sulle mitään. Päänkääntäminen tossa vaiheessa on yleensä mahdotonta. Ja kun kerran lamppu on syttynyt niin eipähän sitä turhia vatuloida - K-rautaan ja hommiin suti!

Lähtötilanne. Suoraan 70-luvulta.

On se jännä, että nyt kun noita kamoja

takan päällä rupeaa oikein katselemaan

niin pikkaisen silmiin koskee.

Mutta normielämässä ne nyt on vaan ollut siinä

kuten pilvet ovat taivaalla ja lehti on puussa.

2,7l Superlateksi riitti juuri ja juuri kahteen

kertaan maalattavaksi

Maalarimestarittaren eväät

Kesäkeitto

1l vettä

10 kpl mustapippureita

0,5 tl jauhettua valkopippuria

1 tl suolaa

uusia perunoita

porkkanoita

kukkakaalia

100g sokeriherneenpalkoja

1dl herneitä

1l täysmaitoa

200g sulatejuustoa

Projekti eteni mukavasti ottaen huomioon, että pikku mökissä pyörii päivän mittaan viisi ihmistä ja neljä elukkaa... Mutta tiivis 24h niin projekti oli valmis. Maalia saattoi hieman olla jonkun tassuissa ja jonkun hiuksissa - lisää vaan uskottavuutta. Isä kävi muutaman kerran olan takana osoittelemassa, että töpöttelehän tyttö vielä tuohon kohtaan tarkemmin.

En nyt ole aivan varma mitä

valvova rakennustarkastaja

sanois näistä mun tellingeistä...

Addun vanhat Torsionitkin pääs käyttöön.

Tsadaa!

Jostain syystä ei tehnyt mieli asetella takaisin

puukiulua, kuparipannuja ja kermamiikkakaloja...

Saas nähdä mitä seuraavaksi. Mun perhe ilmoittikin pakenevansa huomenna Ruotsiin ja mä jään yksin mökille. Antakaa mulle maalia! Lisää maalia!!

Bikinit

Ikävä tuottaa pettymys mutta otsikosta huolimatta tiedossa ei ole mitään aiheeseen liittyvää kuvallista materiaalia - ei minusta (sehäntästävieläpuuttuisikin) eikä kenestäkään muustakaan.

Täällä ollaan siis kesälomalla. Mahtavaa. Niin kuin työkaverinikin tokasi niin onhan vuoden paras päivä se kun kesäloma alkaa. Lomalta haluaa ja odottaa moniakin asioita. Mutta ainakin minä pikkaisen toivon sitä, että saisi nauttia auringosta. Ja jos aurinkoa ei saa tänne niin on mentävä sen luokse. Huomenna suuntana siis Espanja. Pieni lieveilmiö tähän tosin usein liittyy - bikinien hankinta. Shiiit. Pahinta heti viisaudenhampaan poiston ja supistuskipujen jälkeen. Ennemmin vetäisin kynsillä liitutaulun pintaa, jäätelötikkua hampaiden välistä tai astuisin legopalikan päälle. Okei pointti tuli selväksi.

Katselin etukäteen H&M katalogia ja osa biksuista näyttikin ihan kivoille, ehkäpä jopa mahdollisille. Tiedostaen toki, että oma olemukseni on aikasta kaukana katalogitytöistä. Paikan päälle sitten kuitenkin tilannetta arvioimaan. Ja joo ei. Ei sitten löytynyt. Todella kauniita kuoseja, hauskoja malleja. Mutta kuka aikuinen tavallisen kokoinen nainen niihin oikein mahtuu?

Muutaman kaupunkimme vaateliikeketjun kierrettyä oli tulos laihanlainen. Niin just, ollappa tässä laihanlainen. No rakkaaseen turvalliseen Sokkariinhan aina voi luottaa. Alkuun tilanne näyttikin jopa lupaavalta. Näissähän on käytetty jopa kangastakin ja yläosan päällä pysymiseen voi käyttää olkaimiakin. Keräisin sylillisen sovitettavaa ja nöyränä tyttönä kohti sovituskoppeja. Vieressä oli toinenkin kohtalontoveri samalla asialla ja loimme toisiimme osaanottavat vaintoinennainenvoitietää -katseet. Hänellä oli sentään tytär mukana sovittamassa joka kivasti analysoikin uima-asujen sopivuutta äidilleen niin, ettei multakaan voinut jädää viereisessä kopissa raportointi kuulematta. Onkohan noi äiti sulle vähän pienet?

Onko missää niin armottomat kelmeät valot kuin pukukopeissa. Jokainen peili ympärillä todistaa kumpuilevaa, maanvetovoimaista olemusta. Jos mulla olis muuten bikinikauppa niin siellä soviteltaisiin pikkuisen hämärässä. Ehkä jotain mukavaa musiikkia taustalla. Ja puoli pulloa kuoharia nassuun jo ennen kuin vaatteet vähenee. Mutta siis eihän siitä mitään tullut, ei vaan löytynyt. Ja siinä ajassa kun tuijotin itseäni peilistä niin sain kaksi mikähittosullakestää -puhelua kaupan ulkopuolelta. Joo ei mikään - mä tuun.

Autossa kotiin lyhyesti vedin yhteenvetoa miten ei bikineitä voi löytyä tämän kokoisesta kaupungista. Tämän kokoiselle naiselle. Rakas lapseni lohduttikin mua kertomalla Simpsonien jaksosta jossa Homer oli kiristänyt ihoa ja vetänyt kumilenkillä läskit yhteen selän taakse. Se oikeastaan nauratti meitä kaikkia. Muakin. Ja kotona mä kaivoin vanhat bikinit esille ja päätin, että nää on oikein hyvät. Jokainen vartalo on omalla tavallaan kaunis. Ja mä olen onnekkaasti terve, keho on vahva ja toimii lähes niin kuin toivon. Olkoonkin vähän enemmän läntistä leveyttä kuin eteläistä pituutta.

Olkoon tää viikon turhamaisuustelu. Paistakoon aurinko siellä ja täällä! Huomenna Hola ja seuraavalla kerralla tarinaa tapaksien ja flamencon maasta.