Viime viikolla, taisi olla perjantaina, oli töissä taas turkasen kiire. Päivän päätteeksi huomasin, että lapseltakin oli tullut päivällä whatsapp viesti. Viestin sisältö kuului koko karuudessaan näin: meidän lattialla on orava. Ja sillä ei ole naamaa. Että sellaista. Ei tarvinnut soitella, että onko orava mahdollisesti kuollut vai ei.
Oravia oli loppuen lopuksi kaksi. Eli juttu kävi aina vain oudommaksi. Masahan pääsee tuuletusikkunan kautta aitaukseen ulos. No hän on viime aikoina löytänyt verkosta jonkin saumakohdan josta raivopäisenä tunkee läpi vapauteen. No häkkiä ei olla vielä korjattu... mutta eipä tullut mieleen, että hän suunnilleen itsensä kokoisia oravia yleensäkään pyydystää, saatikka tunkee niitä verkkoaidan läpi ja tuo sisälle. Muutenkin suretti kovasti oravien kohtalo ja hämmensi tuo Pumpulimasan esille puskeva dark side...
 |
| Ovatko nämä tappajan käpälät? |
 |
| Masa, voi Masa... muuttiko tämä jotain suhteessamme? |
Eläimet ovat eläimiä. Mutta häkki korjataan. Ja oravat saavat olla jatkossa rauhassa. Peace.
Laittelen tähän vähän kuvia tuosta söpöisestä kotikisusta. Felis domesticus arvon lukijat...
 |
| Pitäiskö liljaan kuule vaihtaa mullat... |
 |
| Eiks toi bambi peitäkään meikäläistä? |
 |
Arvatkaa montaa kertaa viikossa maatuskat ovat pitkin lattioita?
Punaisen perheen pienimäinen on jo kadoksissa.
|
 |
Yks hyvä konsti on vetää Hilla mukaan näihin sotkuihin...
Yhdessä ottaa nuhteet vastaan.
|
 |
Oikeasti mä rakastan Hillaa aivan älyttömästi.
Ja tiedän, et sekin mua.
|
Siinä oli muutamia hetkiä. Lopuksi vielä pari kuvaa meidän valjaissa kulkemis -treeneistä. Santerilla erittäin outo visio, että hän kuljettaisi molempia, Hillaa, että Masaa yhdessä valjaissa. Ei ole se päivä ihan heti tulossa.
 |
| Kuvatkaa nyt vielä tätä nöyryytystä |
 |
| Mitäpä luulette mitä olen mieltä. Lueppa kehonkieltä. |
 |
Muutama napakka ukemi.
Ja nurmella on pelkät valjaat...
|
Simsalamabim ja kissa on tiessään. Mä häviän tästä myös. Moro.
