Golf

Lähde Muuramen Fysio-Centerin ja Jumppasalin asiakasiltaan golfaamaan. Jooo. Tällaisena nollasta sataan innostuvana ihmisenä tietenkin heti messissä. Mutta hetkonen siis ei etuliitettä -mini tai -frisbee. Vaan oikeaa golfausta! Enhän mä osaa! En mä tiedä golfista mitään? Mitä mä laitan päälle? Voiko sinne tulla jos ei ole Audin maasturia, pitääkö mun jättää citikka kaupan pihaan parkkiin?

Mutta mitä mä siis tiedän golfista? Sitä pelaa vain pikkaisen varakkaammat ihmiset? Golfarit ovat aina ruskeita? Golfissa pitää käyttää typerännäköisiä ruutuhousuja ja villaslipoverejä? Golfatessa jutellaan bisneksestä. Hörpätään birdiepullosta ja ajellaan hauskoilla golfautoilla. Vaikeeta sen täytyy olla. Ja sika kallista. Tiger Woods on se the golf mies.

Mutta ensimmäinen haaste oli siis vaatteet. Ei kai sinne nyt millään tuulipuvulla voi mennä? Pitääkö olla joku hiivatin aurinkolippa. Tuskin farkuilla? Mitkä kengät? Ja miten mä laitan mun hiukset. Ei juma miten ihminen voi olla tarvittaessa turhamainen. Mutta ihan sitten vaan kuulkaa rohkeasti hupparilla ja kangashousuilla paikan päälle. Ja en erottunut joukosta, en suuntaan enkä toiseen.

Paikalla oli meitä muitakin ei vielä green cardin omaavia. Rangella päästiin testailemaan lyöntejä Sippulanniemen Pron opastuksella - hyvä Tapio! Se ennakkoluulo, että golf on vaikeeta niin pitää kyllä paikkansa. Mailat viuhui kummasti, kuten ilmeisesti oli tarkoituskin mutta eri asia oli sitten osuiko palloon. Mutta sen muutaman kerran kun tutilta (mä niin osaan termit) pallo singahti niin tuntuihan se hyvältä. Lyöntien lisäksi päästiin myös puttailemaan ja se kyllä tuntui enemmän mun hommalta kun pitkät kaaret. Mutta lähipelihän se onkin joka ratkaisee.

Kentällä oli aika paljon lapsiakin pelaamassa. Oikeasti se voisi ollakin aika mainio harrastus nuorillekin. Liikkumista raittiissa ilmassa. Kerran kun ostaa välineet, vaikka just käytetytkin niin niillä pääsee hyvin alkuun. Eikä ne jäsen- ja pelimaksut nyt niin tähtitieteellisiä ollut kun olin kuvitellut.

Hymy herkässä puttikisan voittajilla

Mikä kisa se olis jos palkintoja ei jaettais.

Parituntinen meni hujauksessa. Hetken jopa kuvittelin, että maila oli mun hallussa. Mutta siis vain hetken. Täytyy myöntää, että hieman alkoi hahmottamaan mihin kohtaan palloa kannattaa lyödä ja millaisella voimalla - ei vain huitoa epätoivoisesti. Varmasti kiva laji - huteja ja osumia. Samanhenkisiä ihmisiä, raitista ulkoilmaa ja silmää miellyttäviä viheriöitä. Miksipä siis ei. Mut ehkäpä sitten joskus eläkkeellä.

Ilta-auringon laskiessa huristelin pikku kärrylläni pois k l u b i l t a. Vastaan tuli mies jolla keikkui golfbagissa sellainen mailansuojapehmonukke, vaimikäsenyton, joka oli laiskiainen. Se oli niin siisti. Mä haluun sellaisen. Se vois olla tässä eka steppi.

Kiitos Fysio-Center ja Jumppasali tästä mahdollisuudesta! Todennäköisemmin kuitenkin törmätään jumpassa kun viheriöllä. Tai eihän sitä koskaan tiedä.