Jumppaa

Tänään oli crossfitissä niin mun kaikkia inhokkeja. Mahaan sattui jo päivällä pelkkä ajatus tulevasta. Liikunnan ilo - yeah right. Vatuloin mielessäni jättääkö välistä vai härkää sarvista? Mutta lopulta tulin, näin ja voitin. Päivän treenissä oli

15 burpees

20 wallballs

10 box jumps

4. kierrosta

 Menihän se mutta vähän jo oksu maistui suussa. Ei ole wallballit mikään bravuuri. Näytän lähinnä, ainakin asennon perusteella, wc-ankalta. Ja oikeastaan kaikki kyykkääminen on mulle haastavaa koska asento on aina tosi etukenossa. Onko se sitten liikkuvuuden puutetta tai sitten luoja on vaan luonut ihan muihin hommiin. Mene ja tiedä mutta hiki tuli, hengästytti ja fiilinki oli loistava.

Ottaa palloon

Crossfit on kyllä yllättänyt positiivisesti ja kohta vuoden vaihtelevasti salilla pyörineenä jotakin on oppinutkin ja lihas- ja aerobinenkunto varmaan vähän ottanut nousua. Laihtunut en kyllä varsinaisesti ole, sehän se kiinnostaa ;D. Vähän varmaan tiivistynyt. Tänään hymyilyttikin treeneissä kun jumppahousut ei oikein meinannut hypyissä pysyä mukana ja nostelin resoria vatsan päälle. Ja vatsahan se siellä yhä on ja annetaan olla.

Liikkuminen ei kyllä aina maistu. Väliin pitää tyytyä vain hörppäilemään Fingerborin treenimukista ja oikaista soffalle. Keho kaipaa lepoa ja sitä lihashuoltoa - siinä olisikin vielä tekemistä. Huomaa, että iän myötä palautuminen on hitaampaa.

Arkiliikunta on kanssa tärkeää. Omalla kohdalla sitä saa työmatkapyöräilemällä. Matka ei kyllä kovin pitkä ole mutta tarpeeksi monta kertaa kun sitä viikossa hilaa niin tuleehan kilsoja. Ja kyllä syke nousee kun Taulumäen päälle tikkaa. Ei kyllä yhtään haittaa, että edessä on kevät. Loskassa ja lumihangessa ajaminen nyt ei niin kamalan siistiä ole. Arkiliikunnasta pitävät huolen myös koirat. Tosin se on sellaista köpöttelyä ja pysähtelyä mutta tulee oltua ulkona ja pysyy refleksit sähäkköinä kun milloin nykäistään minkäkin hajun tai puudelin perään.

Kuntokeskuksien tarjoama ryhmäliikuntakin on tosi kivaa. Oma suosikkipaikkani on Muuramessa oleva Jumppasali Oy. Hyvät ohjaajat, parhaat kanssajumppaajat ja rento ilmapiiri. Tarjontaa löytyy venyttelystä aina tiukkoihin hiit-tunteihin saakka. Jumppasalilla onkin muuten avajaiset tulevana lauantaina. Kannattaa käydä tutustumassa - www.jumppasali.fi .

Tällaisin aatoksin tänään. Ei muuta kuin tossua toisen eteen. Tai nyt mä lähden kyllä nukkumaan. Öitä.

Todistettavasti on venytelty.

Paikassa Jumppasali Oy

Pääsiäisloma

Juuri käsillä oleva, alkava pääsiäisloma tuntui hemmetin hyvältä mutta samalla myös perus paniikit; mitä sitä sitten oikein tekis? Mökille joo. Tai ei ehkä? Jaksaako roudata kamppeet, telkkarit, vedet ja oman takapuolenkin muutaman yön takia? Haluaako teini etsiä piilotettuja pääsiäismunia? Ja pitäiskö leipoo? Tuleeko vieraita? Ja jos tulee niin mitähän ne ajattelee jos mulla ei olekaan rahkapiirakkaa, parsaa, lammasta, pashaa... Pashaa on tää mun vöyhöttäminenkin. Hengitä välillä. Carpe diem nainen!

Sunshine reggae

Kuinkas se sitten meni. Torstaina kävelin töistä kotiin kun olin ottanut hermot puhelimessa siipalle ja luonto ei sitten antanut periksi pyytää autokyytiä. Ilman hanskoja ja pipoa räntäsateessa ehti vähän jäähtyä ja miettiä samalla kauppalistat ja mökkitarpeet. Kotiovella ilmoitin pesueelle, että nyt kamat kasaan ja mökille. Onneksi mökki on mukavan lähellä, että tällaiset pikaiset lähdöt ja poistumiset ovat mahdollisia. On se vaan kumma paikka tuo oma mökki. Siellä ihmisen on hyvä olla. Ainaskin mun.

Eihän me siellä mökillä sitten kovin kauaa pysytty. Kokoonpanolla teini ja urbaani citymies - tietäähän sen. Koiria ei olisi kyllä millään saanut kotiin. Nooa junttasi itsensä tuvan pöydän alle ja vaikka mitä makkaroita heilutteli kuonon alla niin ei elettäkään. Käytännössä kaveri piti työntää mökistä ulos.

Me halutaan vaan mökittää.

Mulla oli jumppatyttöjä kaverina lauantaina. Kävin tutustuttamassa leidit crossin saloihin ja sitten meillä perinteiset saunat, skumpat ja humpat. Vieraiden kutsuminen on mukavaa mutta jahka tän animal planetin puunaa edustuskuntoon niin Tolua ja Electroluxia vaaditaan isosti. Kuitenkin se hetki ennen vieraiden saapumista on jotenkin kiitollinen. On meillä kuitenkin nätti koti, paikat ojennuksessa ja karvat imurin pölypussissa. Illan mittaan sitä sitten koettaa pitää illuusiota yllä. Tällä erää vain kissa hyppi pöydälle, veti överit pääsiäisruohosta oksensi pöydälle ja matolle. "Mitäs se Liisa rätin kanssa siellä kulkee?" "Pikkaisen pyyhkäisen - juokaa te vain skumppaa". Taktiikka onkin pitää vieraat nesteytettynä, joten luulenpa, että eläimellistä menoa ei huomannut kukaan muu kuin minä.

Ei jumppatrikoita. Kohti värivaloja.

Lammasta sai anopilla ja todella hyvää kuohuviinihernekeittoa - peukku. Lapsoseni ei pääsiäismunia kaipaillut kun orastava kevät mahdollisti ulkona scoottailun. Yksi hänen kavereistaan oli Helsingistä käymässä ja mielenkiinnolla odotankin milloin meillä taas puhutaan keskisuomalaisittain... pikkaisen nimittäin jäi päälle tuo "hesa" ja pikkaisen rasittavaltakin saattoi jo alkaa kuulostamaan. Pääkaupunkia eikä muutakaan reissunpoikasta loma mahdollistanut meille mutta käytiinpäs kuitenkin Uuraisilla. Pitkäperjantaina päräytettiin Palsanmäen huutokauppaan. Niin oli kyllä moni muukin ja, että Akin tupaan sisälle asti olisi mahtunut niin haaveeksi jäi. Mutta miksei siinä pihassa räntäsateessa seistessäkin tunnelmaan päässyt. Ja rohkenin huutamaankin. Tosin Santeri ei arvostanut Arabian kippoja yhtä korkealle ja potkasi nilkkaan viiden kympin kohdalla.

Markulta kuitenkin munkit

Nyt on pääsiäinen taputeltu. Rairuoho on räjähtänyt. Kindereitä ei tee hetkeen mieli. Lammaskin riittää kerta vuoteen. Ihana oli olla vapaalla. Seuraavat lomapäivät onkin sitten näillä näkymin kesällä. Jaksaa jaksaa

Tuhat :)

Ei oo totta, valkoisen kanin perässä on oltu tuhat kertaa. En tiedä onko se oikeasti tosi vähän tai paljon mutta mun mielestä hitsin hienoa! Kiitos kiitos jokaiselle lukijalle. Lähdin vähän soitellen sotaan koko hommaan. Kaikenlaista tekstiä kyllä pukkasi päähän mutta tekninen toteutus taas sitten otti päähän. Ja rehellisyyden nimissä eihän tämä nyt mitään visuaalista ilotulitusta ole. Rabbit hole... Mutta sille asialle täytyy vaan tehdä jotain. Jahka pääsen teknisen puolen kanssa enemmän tutuks tai jospa saan jonkun nörtteilemään mun kanssa. Kai tätä voi vielä jotenkin muokata?  Niin kauan kuin joku jaksaa lukea niin mä kirjoitan. Tai mä luulen, että kirjoitan joka tapauksessa. Itselleni - terapeuttista. Nuoresta asti olen purkanut ajatuksiani kirjoittamalla teinariin, päiväkirjaan ja sitten vanhemmiten kalenteriin ja faceen, että sikäli blogin kirjoittelu ei mua yllätä. Tosin näin julkisesti kirjoittaminen on vähän eri stooria. Aika herkällä alueella liikutaan.

Mutta siis nyt mun tarkoitus oli vaan kiittää. Kiitos. Niin ja kiitos edellisessä jutussa hiusasiaan kommentoinneille. Dilemma ei nyt vielä oikein ratkennut mutta syntyi kuitenkin vuorovaikutusta - se on oikein hyvä. Mutta paiskitaanpas töitä tässä vielä muutama päivä ja sitten pääsiäsilomaillen. Tiistai-illan jatkoa!

lentopusspuss

Palmusunnuntaita ja hiuksia

Viron varvon tuoreeks terveeks -päivä on ollut tänään. 

Haikeaa, ettei pääse enään virpomaan.

Tai siis en minä nyt itse olisikaan menossa. Vaikkakin lämmöllä muistelen aikoja kun Marin kanssa viipotettiin Viitaniemen ja Mäki-Matin väliä. Muutaman oven takana tiedettiin asuvan vähän viinamäenmiehiä mutta piti käydä vaan pimpottamassa ovikelloa ja toivoa, ettei kukaan tule avaamaan.  Ja kerran muistan kun saatiin ystävälliseltä mummolta banaanit ja niinpä mä sitten herttaisen toimituksen päätteeksi oven sulkeuduttua näytin käytävässä keskisormea. Miten kauhea lapsi olenkaan ollut? Se oli villiä 80-lukua se. Mutta tähän päivään. Niin, että oma lapsukaisenikin on jo niin vanha, että virpominen ei oikein tuntuisi kovin vilpittömälle. Musta olisi ollut vaan niin kiva tehdä vitsoja. Mutta kylläpä toi fiilistely aiheen ympärillä onnistuu vastaanottavanakin osapuolena. Tai siis oikeastaan hirveä paniikki siitä, että jos meille ei tulekaan kukaan!!?? Harkiten oli valittu palkat ja käytinkin puoli päivää kotona kytäten ikkunasta, ettei noitasaattueet vaan kulje meidän ohi. Kävihän meillä sitten onneksi pari noitaa, pupu ja siilimies. Ja poikasenikin kotiin tullessa huikkasi eteisessä vitsat nähdessään, että hyvä kun ovat käyneet- äitikin rauhoittuu. Olisi muuten mielenkiintoista tietää miten tasapainoisena lapsi äitiään pitää? Pitänee ehkä kysyä joku kerta?

Haastavaksi tämän jännittävän palmusunnuntain tekee tämä meidän eläintarha. Kaikki lapsethan eivät välttämättä tykkää koirista; isoista, karvaisista ja haukkuvista... Muutaman louskauksen Nooa kyllä päästää kun meille joku sisälle pyrkii. Mutta nämä virpojat olikin osittain tuttuja naamoja. Ja Nooa kävi vain tunkemassa pään palkkakoriin. Hillaa nyt ei kauheasti kiinnostanut. Sillä alkaa juoksut ja näinä aikoina nartun elämässä on paljon muutakin mietittävää kuin ovikelloa soittavat pikkulapset.

Eläinporukoissa kevään ripottelu kotiin ei välttämättä tuo aina toivottua lopputulosta. Tulppaanit käy reijittämässä kissat pimeän turvin ellei niitä piilottele korkeuksiin siksi aikaa kun et ole väijyssä. Ja lauantai-iltana viljelin ohraa ja unohdin tietenkin yöksi multapurkin tiskipöydälle... pikkaisen yön aikana oli sitten joku hommia jatkanut ja mullat olivat muualla kuin purkissa. Siivotaan siivotaan. Mutta jahka viheriäiset nostavat päätään niin sitten niitä ei kyllä mennä enään käpälöimään.

Mutta onpas niin mukavaa kun kevään etappeja tulee vastaan. Viikolla oli pari tosi lämmintä päivää, yksi jopa ilmahanskojapyörällä -päivä. Mutta perjantaina sitten taas iski pohjoistuuli hurjalla voimalla keväthaaveet - haaveeksi. Kuten vaihteleva sääkin niin uudistaminenkin on keväisin suorastaan  sääntö. Se, että kotona tekee mieli vaihtaa vahakangasta, sohvatyynyjä tai vähintäänkin keittiöpyyhettä niin kyllä omallekin olemukselle jotain tarttis tehdä. Hiuspaniikki on totta joka kevät. Otsis? Väri? Vai pitäiskö vetää taas polkaks? Mutta hei nythän voisinkin testata, että onko joku jaksanut lukea tänne saakka ja suorittaa samalla gallupin; pitkä vai polkka? Kommentoi blogin loppuun niin olisin oikein iloinen. Pääsen kahden viikon päästä kampaajalle ja sitten on totuuden hetki. Taidan kaivaa jonkun vanhan polkkakuvan malliksi. Nips naps.

Tähän hätään ei löytynyt kuin
tällainen kiva kalsarikuva...

... vai pitkä reuhake?

On muuten ihastuttavaa, että mun miehet suhtautuu tähän mun blogailuun asiaan kuuluvalla vakavuudella. Tukkaselfiekuvaa räpsiessä taustalla oli kaveri joka tekee kainalopierutanssia ja toinen on valmis näyttämään takapuoltaan... Että, tää on oikeastaan aika kivaa perheen yhteistä tekemistä ;D

No niin. Laittakaahan rohkeasti mielipiteitänne hiusasiaan - olisi kiva. Kuullaan, mukavaa alkavaa viikkoa <3

Aurinko! Tätä lisää!

Kaunis ja aurinkoinen viikonloppu on saanut intoutumaan taas vaikka mistä. Taipumukseni nähdä kiinnostavia juttuja vähän joka nurkalla ja napsia kuvia pääsi kuluneena viikonloppuna erityisen valoilleen. Kevään tuominen kotiin, pilvetön taivas ja poikaseni synttärit tarjoili silmäkarkkia ainakin mun makuun. Ajattelinkin jakaa muutaman tunnelman teidän kanssa.

Ainokaiseni täyttää neljätoista vuotta. Missä välissä ne lapset oikein kasvaa?Vastahan sitä tehtailtiin Tuomas Veturi -kakkuja ja koitettiin hanskata kolmea kattausta; sukulaisia, kavereita ja kaverikaverisynttäreitä. Tänään kaffeteltiin vain isovanhempien kanssa ja itse sankari kippisteli vadelmalimpparit aamulla skeittihallilla kavereiden kanssa. Muuttuuhan se. Pakko oli kuitenkin hieman päästä värkkäilemään ja sokerimassasta syntyi Pepe the frog kakun päälle. Anoppi tuumi varmaan, että mikähän epäonnistunut Turtles siinä pötköttää mutta asianomainen huikkas; äiti hei siisti kakku, hieno Pepe. Ja mulla naamalla mairea hymy.

 Aurinko kun lauantaiaamuna säteili sisälle kaihtimien raosta niin valonsäteiden kanssa samaa vauhtia lisääntyi mun tarve saada kevättä ympärille. Ikkunoissa näkyvät juovat ja lattialla juoksevat pölypallot vaati liian raskaita toimenpiteitä mutta nuupistuneiden havujen hävittäminen ja tulppaaneiden, narsissien ja kevätkynttilöiden ripottelu toi pikaista helpotusta. Aurinko lämmitteli lasikuistiakin jo hetkellisesti 15 asteen verran ja flunssankin uhalla piti sisävaatteissa istuskella naama aurinkoa kohden. Ettei vaan olisi vähän jo ruskettunutkin? :P

Niin se vaan kevät tulee. No toista talvea tähän perään en kestäiskään. Kyllä sitä vaan tarvitsee valoa ja lämpöä. Vaikka en mä tiedä, tuntuuhan se kesän jäljiltä syksyn hämärä kynttilöineenkin jotenkin mukavalta. Saa olla kotona pimeässä villasukissa ja ei tarvitse nähdä ketään. Hahaa. Mutta nyt on valoa ja mä haluun nähdä kaikkia.

Kummasti kompasteltiin koko lenkki. Munkin olisi tehnyt mieli.

TGIF. Meinasin mennä töistä suoraan treeneihin. Päivän wod:lla tarjolla heavy metal friday - olispa tullut tarpeeseen. Mutta ylitöiksi meni töissä joten välistä jäi. Tämä harmitus jäi tosin lyhyeen sillä kotona oltiin jo uuden äärellä: koira ja ripuli. Yyh.

Not quilty

Ripulista en meinannut nyt kuitenkaan kirjoittaa mutta urheilemisesta kylläkin. Eikös se ole aina kiinnostavaa?

Mun elämässä liikuntaa on ollut aika on/off -tyyppisesti. Ennen aikuisikää oli tennistä, Han Moo Do:ta ja aerobiccia. Kotoa löytyi tight master, soutulaite, kuntopyörä, slidematto ja Cindy Crawfordin jumppavideot.... just name it. On ollut juoksukipinää, on hinkattu salitreeniä ja lady thaita. Mutta on ollut aikoja ettei liikunta ole näytellyt mitään osaa elämässä. Viitisen vuotta sitten kaverini sai houkuteltua kokeilemaan zumbaa ystäviensä avaamalla uudella salilla Muuramessa. Ja sillä tiellä tässä oikeastaan nyt ollaankin. Liikunta on tullut jäädäkseen.

Taistelija

Zumbakipinä on kyllä vuosien varrella hieman laantunut mutta vielä silloin tällöin on tosi hauska käydä vähän perää sheikkaamassa. Ja se on muuten hyvää rasvanpolttoliikuntaa jos mikä!  Eipä kyllä ole Muuramessa enään mun lemppari kuntokeskustakaan. Tosin jäljelle on jäänyt joukko ihania ystäviä ja krooninen jumppakärpästely. Ja löytyyhän Muuramesta taas kiva uusi paikka liikkua - Jumppasali Oy. Hieman pienemässä koossa mutta samoilla aineksilla. Tällä viikolla onkin testattu uusin cxworx core-setti sekä bodycombat. Keskivartalon lihaskuntoharjoitteet on tosi tarpeen sekä tosi tosi tehokkaita. Takuuvarman hien pintaan saa combatissa. Aina en kyllä itsestäni löydä sítä hurjinta taistelijaa, vähän tyttömäisesti painellaan menemään. Oma tyyli - paras tyyli.

Hiit-treenin jälkimainingit

Töissä oli viikolla kuntopyörällä suoritettava kuntotesti. Tuloksesta olin helpottunut ja

tyytyväinenkin (38ml/kg/min). Mutta totuushan sieltäkin paljastui, että peruskestävyyteen voisi kiinnittää enemmän huomiota eikä vaan paahtaa sykkeet kaakossa. Lääkkeeksi siis kävelyä, hölkkää, hiihtoa... hmph. Sen verran otin kuitenkin neuvosta vaarin, että vaihdoin illan crossin zumbaan.

Onks tukka hyvin ja näkyyks kello

- muulla ei väliä ;D

Tie naisen sydämeen käy vatsan kautta.

Onks sitten pakko jos ei haluu? No ei todellakaan. Aina ei huvita ja silloin ei kannata mennäkään. Levon merkitystä ei kannata vähätellä. Ja syöminen - onko sen parempaa asiaa maailmassa. Ehkä itsessäni jos en olisi niin perso hyvälle ruoalle ja herkuille niin liikkuminen saattaisi jopa näkyäkin kropassa :P Mutta pääasia, että nuppi on kunnossa. Viihtyy tässä elämässä. Ja kaikilla meillähän on omat juttumme, tapamme ja harrastuksemme.                      

                                   Teet just sitä ja sillä tavoin mikä susta tuntuu hyvälle.

Liikutaan. Liikututaan. Vierivä kivi ei sammaloidu. Lahti on mesta paikka. Ja mitä näitä nyt on.

Ai miten niin tykkäänkö kukkakuosista?

Hiihtolomaviikko. Tahko, Levi, Ylläs, Lontoo, Lissabon, Dubai, Tallinna. Pullan leivontaa, Ikean reissuja, punaisia poskia, hiihtolenkkejä ja notskimakkaraa sekä upeita ravintola-annoksia ja perheaikaa. Some pullollaan niin kivoja kuvia. Eiks joku suodatin vois estää toisten lomakuvat silloin kun itse et ole lomalla?  Nääh ei vaiskaan. Oikeasti kuvia on kiva katsella ja hauskaa, että ihmisillä on hauskaa.

Ja täälläkin kuluva viikko oli... mielenkiintoinen, vaikkei sitä lomaa nyt sitten ollutkaan. Maanantai starttasi mukavasti kun lomaileva teinini soitteli mulle töihin kuinka on istunut kuulokkeet päässä kotona puoli päivää. No toisaalta se ei ole niin poikkeavaa mutta tällä haavaa syy muun maailman ulkopuolelle sulkemisessa oli pitää elämästään kamppailevan päästäisen vikinät vaiennettuna. Masa kissamme oli tuonut loman kunniaksi sisään päästäisen ja lopputuloksenhan voi vain arvata. Ja kun touhuun osallistuu myös kolme muuta eläinkunnanedustajaa niin avot. Aika inhottavaa ja julmaa. Viidakonlait.

Masa puhuttelussa.

Mieheltänihän poistettiin viikolla viisaudenhammas. Jos miesflunssa vie arjen toimintakyvyn hetkellisesti niin sen tekee kyllä mies&viisaudenhampaanpoistokin. Ehkä siitä ei  kuitenkaan sen enempää. Lopputulemana henkiin jäädään ja kiltisti tein hälle smoothieta - vähän jotakin murusta rinnan alle.

Viikolla pääsi mukavasti urheilemaan. Kävin crossfittailemassa jopa neljä kertaa. Sillä lajilla on kyllä erikoispaikka mun sydämessä - kauhun tasapaino? Aika epämukavuusalueella liikutaan usein ja suhteellisen kehnolla liikkuvuudella monet hommelit ovat tosi haastavia. Mutta on se fiilis niin huikean hyvä kun wodin päätteeksi keräät itsesi lattialta. Tai saatika silloin jos olet oivaltanut jonkun uuden jutun. Ja mukavaahan on porukka joka puuskuttaa samaa treeniä sun kanssa. Sosiaalinen laji vaikka tavallaan itsekseen teetkin.

Sitä tässä viikolla tuli mietittyä myös, että kuinkahan normaalia se on, että ihminen tarvitsee lukkoseppää kolme kertaan kahden kuukauden sisällä? Lukkoseppä&autotallin ovi, lukkoseppä&lasikuistin ovi ja tällä viikolla viimeinen bonari lukkoseppä&Citroen. Miksi ovet eivät aukene meille? Ja kysehän ei ole ollut siitä etteikö olisi ollut avainta. No vanha talo ja ranskalainen auto.

Se on ilahduttanut paljon, että kauppoihin on tullut ihanat helmililjat. Tykkään kovasti. Lisäksi on mukavaa kun aamuisin on valoisaa kun lähtee fillarilla töihin ja iltaisin töistä palatessa. Jotenkin vaan jo tuulipukuun sulloutuminen alkaa niin tympiä. Mustilla corehousuilla tekis mieli heittää jo vesilintua. Jokohan muuten kohta sorsat muuttavat takaisin meidän leveysasteille?

Mun hiihtolomaileva lapsukaisenikin pääsi lopulta omasta huoneestaan ulos; hyviä reilejä mutkamäessä ja Hesan keikkaa, jaksaa taas käydä koulua. Mutkin vietiin viikon päätteeksi teatteriin ja siitä romanttisesti illalliselle - grillille. Okei verisuonet saattaa hetkeksi järkyttyä mutta harvoin nautittuna se vain maistuu.

Ehkä se hyvä puoli siinä on, että ei ole ollut lomaa, että arkeen palaaminen ei ole niin tympeetä. Samaa settiä kaikki tyyni. Mutta hyvää settiä. Arkikin on jees.

Sain uuden maton. Aika kiva.

Ja käpsyttelee sen päältä arkena tai lomalla

- samalta se tuntuu (: