TGIF. Meinasin mennä töistä suoraan treeneihin. Päivän wod:lla tarjolla heavy metal friday - olispa tullut tarpeeseen. Mutta ylitöiksi meni töissä joten välistä jäi. Tämä harmitus jäi tosin lyhyeen sillä kotona oltiin jo uuden äärellä: koira ja ripuli. Yyh.

Not quilty

Ripulista en meinannut nyt kuitenkaan kirjoittaa mutta urheilemisesta kylläkin. Eikös se ole aina kiinnostavaa?

Mun elämässä liikuntaa on ollut aika on/off -tyyppisesti. Ennen aikuisikää oli tennistä, Han Moo Do:ta ja aerobiccia. Kotoa löytyi tight master, soutulaite, kuntopyörä, slidematto ja Cindy Crawfordin jumppavideot.... just name it. On ollut juoksukipinää, on hinkattu salitreeniä ja lady thaita. Mutta on ollut aikoja ettei liikunta ole näytellyt mitään osaa elämässä. Viitisen vuotta sitten kaverini sai houkuteltua kokeilemaan zumbaa ystäviensä avaamalla uudella salilla Muuramessa. Ja sillä tiellä tässä oikeastaan nyt ollaankin. Liikunta on tullut jäädäkseen.

Taistelija

Zumbakipinä on kyllä vuosien varrella hieman laantunut mutta vielä silloin tällöin on tosi hauska käydä vähän perää sheikkaamassa. Ja se on muuten hyvää rasvanpolttoliikuntaa jos mikä!  Eipä kyllä ole Muuramessa enään mun lemppari kuntokeskustakaan. Tosin jäljelle on jäänyt joukko ihania ystäviä ja krooninen jumppakärpästely. Ja löytyyhän Muuramesta taas kiva uusi paikka liikkua - Jumppasali Oy. Hieman pienemässä koossa mutta samoilla aineksilla. Tällä viikolla onkin testattu uusin cxworx core-setti sekä bodycombat. Keskivartalon lihaskuntoharjoitteet on tosi tarpeen sekä tosi tosi tehokkaita. Takuuvarman hien pintaan saa combatissa. Aina en kyllä itsestäni löydä sítä hurjinta taistelijaa, vähän tyttömäisesti painellaan menemään. Oma tyyli - paras tyyli.

Hiit-treenin jälkimainingit

Töissä oli viikolla kuntopyörällä suoritettava kuntotesti. Tuloksesta olin helpottunut ja

tyytyväinenkin (38ml/kg/min). Mutta totuushan sieltäkin paljastui, että peruskestävyyteen voisi kiinnittää enemmän huomiota eikä vaan paahtaa sykkeet kaakossa. Lääkkeeksi siis kävelyä, hölkkää, hiihtoa... hmph. Sen verran otin kuitenkin neuvosta vaarin, että vaihdoin illan crossin zumbaan.

Onks tukka hyvin ja näkyyks kello

- muulla ei väliä ;D

Tie naisen sydämeen käy vatsan kautta.

Onks sitten pakko jos ei haluu? No ei todellakaan. Aina ei huvita ja silloin ei kannata mennäkään. Levon merkitystä ei kannata vähätellä. Ja syöminen - onko sen parempaa asiaa maailmassa. Ehkä itsessäni jos en olisi niin perso hyvälle ruoalle ja herkuille niin liikkuminen saattaisi jopa näkyäkin kropassa :P Mutta pääasia, että nuppi on kunnossa. Viihtyy tässä elämässä. Ja kaikilla meillähän on omat juttumme, tapamme ja harrastuksemme.                      

                                   Teet just sitä ja sillä tavoin mikä susta tuntuu hyvälle.

Liikutaan. Liikututaan. Vierivä kivi ei sammaloidu. Lahti on mesta paikka. Ja mitä näitä nyt on.

Ai miten niin tykkäänkö kukkakuosista?