maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisloma



Juuri käsillä oleva, alkava pääsiäisloma tuntui hemmetin hyvältä mutta samalla myös perus paniikit; mitä sitä sitten oikein tekis? Mökille joo. Tai ei ehkä? Jaksaako roudata kamppeet, telkkarit, vedet ja oman takapuolenkin muutaman yön takia? Haluaako teini etsiä piilotettuja pääsiäismunia? Ja pitäiskö leipoo? Tuleeko vieraita? Ja jos tulee niin mitähän ne ajattelee jos mulla ei olekaan rahkapiirakkaa, parsaa, lammasta, pashaa... Pashaa on tää mun vöyhöttäminenkin. Hengitä välillä. Carpe diem nainen!

Sunshine reggae


Kuinkas se sitten meni. Torstaina kävelin töistä kotiin kun olin ottanut hermot puhelimessa siipalle ja luonto ei sitten antanut periksi pyytää autokyytiä. Ilman hanskoja ja pipoa räntäsateessa ehti vähän jäähtyä ja miettiä samalla kauppalistat ja mökkitarpeet. Kotiovella ilmoitin pesueelle, että nyt kamat kasaan ja mökille. Onneksi mökki on mukavan lähellä, että tällaiset pikaiset lähdöt ja poistumiset ovat mahdollisia. On se vaan kumma paikka tuo oma mökki. Siellä ihmisen on hyvä olla. Ainaskin mun.

Eihän me siellä mökillä sitten kovin kauaa pysytty. Kokoonpanolla teini ja urbaani citymies - tietäähän sen. Koiria ei olisi kyllä millään saanut kotiin. Nooa junttasi itsensä tuvan pöydän alle ja vaikka mitä makkaroita heilutteli kuonon alla niin ei elettäkään. Käytännössä kaveri piti työntää mökistä ulos.

Me halutaan vaan mökittää.

Mulla oli jumppatyttöjä kaverina lauantaina. Kävin tutustuttamassa leidit crossin saloihin ja sitten meillä perinteiset saunat, skumpat ja humpat. Vieraiden kutsuminen on mukavaa mutta jahka tän animal planetin puunaa edustuskuntoon niin Tolua ja Electroluxia vaaditaan isosti. Kuitenkin se hetki ennen vieraiden saapumista on jotenkin kiitollinen. On meillä kuitenkin nätti koti, paikat ojennuksessa ja karvat imurin pölypussissa. Illan mittaan sitä sitten koettaa pitää illuusiota yllä. Tällä erää vain kissa hyppi pöydälle, veti överit pääsiäisruohosta oksensi pöydälle ja matolle. "Mitäs se Liisa rätin kanssa siellä kulkee?" "Pikkaisen pyyhkäisen - juokaa te vain skumppaa". Taktiikka onkin pitää vieraat nesteytettynä, joten luulenpa, että eläimellistä menoa ei huomannut kukaan muu kuin minä.

Ei jumppatrikoita. Kohti värivaloja.



Lammasta sai anopilla ja todella hyvää kuohuviinihernekeittoa - peukku. Lapsoseni ei pääsiäismunia kaipaillut kun orastava kevät mahdollisti ulkona scoottailun. Yksi hänen kavereistaan oli Helsingistä käymässä ja mielenkiinnolla odotankin milloin meillä taas puhutaan keskisuomalaisittain... pikkaisen nimittäin jäi päälle tuo "hesa" ja pikkaisen rasittavaltakin saattoi jo alkaa kuulostamaan. Pääkaupunkia eikä muutakaan reissunpoikasta loma mahdollistanut meille mutta käytiinpäs kuitenkin Uuraisilla. Pitkäperjantaina päräytettiin Palsanmäen huutokauppaan. Niin oli kyllä moni muukin ja, että Akin tupaan sisälle asti olisi mahtunut niin haaveeksi jäi. Mutta miksei siinä pihassa räntäsateessa seistessäkin tunnelmaan päässyt. Ja rohkenin huutamaankin. Tosin Santeri ei arvostanut Arabian kippoja yhtä korkealle ja potkasi nilkkaan viiden kympin kohdalla.

Markulta kuitenkin munkit

Nyt on pääsiäinen taputeltu. Rairuoho on räjähtänyt. Kindereitä ei tee hetkeen mieli. Lammaskin riittää kerta vuoteen. Ihana oli olla vapaalla. Seuraavat lomapäivät onkin sitten näillä näkymin kesällä. Jaksaa jaksaa







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti