Hiihtolomaviikko. Tahko, Levi, Ylläs, Lontoo, Lissabon, Dubai, Tallinna. Pullan leivontaa, Ikean reissuja, punaisia poskia, hiihtolenkkejä ja notskimakkaraa sekä upeita ravintola-annoksia ja perheaikaa. Some pullollaan niin kivoja kuvia. Eiks joku suodatin vois estää toisten lomakuvat silloin kun itse et ole lomalla?  Nääh ei vaiskaan. Oikeasti kuvia on kiva katsella ja hauskaa, että ihmisillä on hauskaa.

Ja täälläkin kuluva viikko oli... mielenkiintoinen, vaikkei sitä lomaa nyt sitten ollutkaan. Maanantai starttasi mukavasti kun lomaileva teinini soitteli mulle töihin kuinka on istunut kuulokkeet päässä kotona puoli päivää. No toisaalta se ei ole niin poikkeavaa mutta tällä haavaa syy muun maailman ulkopuolelle sulkemisessa oli pitää elämästään kamppailevan päästäisen vikinät vaiennettuna. Masa kissamme oli tuonut loman kunniaksi sisään päästäisen ja lopputuloksenhan voi vain arvata. Ja kun touhuun osallistuu myös kolme muuta eläinkunnanedustajaa niin avot. Aika inhottavaa ja julmaa. Viidakonlait.

Masa puhuttelussa.

Mieheltänihän poistettiin viikolla viisaudenhammas. Jos miesflunssa vie arjen toimintakyvyn hetkellisesti niin sen tekee kyllä mies&viisaudenhampaanpoistokin. Ehkä siitä ei  kuitenkaan sen enempää. Lopputulemana henkiin jäädään ja kiltisti tein hälle smoothieta - vähän jotakin murusta rinnan alle.

Viikolla pääsi mukavasti urheilemaan. Kävin crossfittailemassa jopa neljä kertaa. Sillä lajilla on kyllä erikoispaikka mun sydämessä - kauhun tasapaino? Aika epämukavuusalueella liikutaan usein ja suhteellisen kehnolla liikkuvuudella monet hommelit ovat tosi haastavia. Mutta on se fiilis niin huikean hyvä kun wodin päätteeksi keräät itsesi lattialta. Tai saatika silloin jos olet oivaltanut jonkun uuden jutun. Ja mukavaahan on porukka joka puuskuttaa samaa treeniä sun kanssa. Sosiaalinen laji vaikka tavallaan itsekseen teetkin.

Sitä tässä viikolla tuli mietittyä myös, että kuinkahan normaalia se on, että ihminen tarvitsee lukkoseppää kolme kertaan kahden kuukauden sisällä? Lukkoseppä&autotallin ovi, lukkoseppä&lasikuistin ovi ja tällä viikolla viimeinen bonari lukkoseppä&Citroen. Miksi ovet eivät aukene meille? Ja kysehän ei ole ollut siitä etteikö olisi ollut avainta. No vanha talo ja ranskalainen auto.

Se on ilahduttanut paljon, että kauppoihin on tullut ihanat helmililjat. Tykkään kovasti. Lisäksi on mukavaa kun aamuisin on valoisaa kun lähtee fillarilla töihin ja iltaisin töistä palatessa. Jotenkin vaan jo tuulipukuun sulloutuminen alkaa niin tympiä. Mustilla corehousuilla tekis mieli heittää jo vesilintua. Jokohan muuten kohta sorsat muuttavat takaisin meidän leveysasteille?

Mun hiihtolomaileva lapsukaisenikin pääsi lopulta omasta huoneestaan ulos; hyviä reilejä mutkamäessä ja Hesan keikkaa, jaksaa taas käydä koulua. Mutkin vietiin viikon päätteeksi teatteriin ja siitä romanttisesti illalliselle - grillille. Okei verisuonet saattaa hetkeksi järkyttyä mutta harvoin nautittuna se vain maistuu.

Ehkä se hyvä puoli siinä on, että ei ole ollut lomaa, että arkeen palaaminen ei ole niin tympeetä. Samaa settiä kaikki tyyni. Mutta hyvää settiä. Arkikin on jees.

Sain uuden maton. Aika kiva.

Ja käpsyttelee sen päältä arkena tai lomalla

- samalta se tuntuu (: