Matkalla Mikkeliin kuljettajan paikalta hermottiin mulle koko matka; tässä ei ole mitään järkeä ja miten me ei todellakaan oteta mitään koiraa. Ja lapsi kun vietiin anoppilaan siksi aikaa hoitoon niin tehtiin sielläkin mielipide erittäin selväksi. Lasta voimme hoitaa mutta koiraa emme.
Kennelin pihassa meitä vastaan tuli nainen maailman suloisin ja rapaisin jääkarhunpentu sylissä. Henkilö joka oli vielä hetki sitten ollut sitä mieltä miten koiranhankinnassa ei ollut mitään järkeä olikin yllättäen kovastikin kiinnostunut mahtaako Haukivuorella olla pankkiautomaattia mahdollista käsirahan maksua ajatellen. Hahahahhaaa. Ja anoppilaan mentäessä appiukko kysyy joka kerta; eikö koirat tulleetkaan?
Nooa on mahtava. Mun 30-vuotislahja. Lahja mitä mä olin toivonut siitä lähtien kun opin puhumaan. Toivottavasti meillä on vielä paljon paljon yhteisiä vuosia jäljellä.
Rakas lapsuudenystävä Mari täytti 40-vuotta. Ensimmäiset nelikymppiset meidän vanhassa kaverijengissä. Joskus nuorempana tai saatikka lapsena ajattelin, että nelikymppiset ovat jo aika vanhoja. No eivät kyllä ole. Mä tunnen ainakin monta nuorekasta, hehkeää ja tosi särmää nelikymppistä. Nelkyt on uus kolkyt.
Mari on kulkenut mun rinnalla ystävänä kaksivuotiaasta saakka. Seurakunnankerhossa meillä oli samanlaiset eväsreput ja Fabulandien lego lampaat - se oli merkki, että ton täytyy olla tosi hyvä tyyppi. Ja se, että kun seisoin ekaa päivää päiväkodinpihassa typerässä duffelitakissani niin olkapäähän koputettiin, että tuu, nyt ollaan pusuhippaa ja mennään jahtaamaan yhdessä tota poikaa. Ystävyys on säilyt jo neljän vuosikymmenen ajan vaikka tiet ovat eriytyneet ensin eri kouluihin, eri kaupunkeihin ja välillä jopa eri maihinkin. Nuorempana olen ollut varmasti välillä tosi rasittavakin kaveri. Muistatko kun purin sua kun oltiin Vahmersalmella mansikoita pomimassa, ihan vaan huomiota saadakseni. Ja nimittelin sua sirkuksessa tylsäksi tyypiksi kun ostit aina vain appelsiini trippejä. Mutta miten oli maailman parasta syödä sun kanssa Aatoksenkadun keittiössä perunakakkaroita ja kukaan ei ollut niin hyvä leikkimään Barbeilla kuin sä. Toivottavasti näin aikuisiällä olen korvannut mun nuoruuden oikut ja ollut sulle ystävänä ja olkapäänä kun sitä on tarvittu. Eiköhän me jatketa näin seuraavatkin neljäkymmentä vuotta. Ystävät ovat tärkeitä.
Ikä on vain numero on kyllä ihan järkeenkäypä. Mun siippanikin vietteli viikolla synttäreitä ja viideskymmenes vuosikymmen on mukavasti käynnissä. Ja niin on hää vetreä sälli vielä. Mitä nyt pikkaisen ohimot ovat harmaantuneet ja oikeastaan joka paikka jollaintavoin romuna. Mutta asenne on kuin nuorella miehellä konsanaan ajoittain jopa kuin nuorella lapsella. Mutta ikä tuo vain charmia. Ja kun tietyn lapsekkuuden kun osaa säilyttää niin mun mielestä se pelastaa paljolta. Kiva kun vanhenet siinä rinnalla mun kaa.
Kaverieni valitsema synttärilahja puoliskolleni kertoi juurikin siitä miten elämään ja ikääntymiseen saa suhtautua. Ei muuta kuin uusia synttäreitä kohden. Töttörööööö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti