Kirpputori

Less is more. Liiasta tavarasta eroon hankkiutuminen on puhdistava kokemus. En oo ehkä ihan niitä tyyppejä. Mutta toisaalta en himohamstraajakaan. Mä en osaa vaan päästää irti. Joku liittyy aina johonkin. Ja aivan kun se muistokin vietäisiin jos siitä ei ole konkreettista asiaa muistuttamassa. Toki on järkevää kierrättää. Eettisesti oikein. On helpompi pitää huusholli järjestyksessä mitä vähemmän kampetta on ympärillä. Ja kun kuukauden jonottamisen jälkeen kirppispöytäkin vapautui niin ei siinä auttanut kuin kavuta ullakolle ja kohdata isoisän olkihattu ja muut muistot.

Välikaneetti. Miks hiivatissa mä muistan ulkoa isoisän olkihatun sanat, kuntien kotiseutulaulut, kolmenkymmenenvuoden takaiset lastenohjelmien tunnusmusat, Aatsipoppaa kasetin molemmat puolet, tv-mainosten tunnarit... mutta sitten kun pitäisi muistaa joitain oikeita asioita niin - ai täh?

Tässä kuitenkin otteita ullakolta. Klaustrofobinen tila voi aiheuttaa hieman sekavuutta.

Marry me marry me!!! Mummini vanha hääpuku. Tää on suoraan kun jostain kauhuleffasta. Onneksi heteka ja Anti Heron tarra paljastaa, ettei olla missään manaajan tunnelmissa...

Ken sai aina parhaat naiset. Mutta Kenillä tais olla monopoliasema. Vai oliko niitä muitakin miehiä? Olihan Derek. Se oli siitä Rock Stars bändistä.  Tuntuu, että vastahan näitä kuvioita sumplittiin. En mä ehkä kuitenkaan enään lukiossa leikkinyt Barbeilla?

Onskun, järjestyksessä toinen, unilelu. Eiiiii. Mun sydän pakahtuu. Tämä Halinalle jää ullakolle. Aasi Ihaan, Coockie Monsterin, Stichin, Krokon ja Herra Ketun kanssa jakamaan kokemuksia rikkonaisista ja vähemmän rikkonaisista öistä. Vellipulloista, unilaululuista, pahoista unista, iltasaduista, suloisista rauhallisista tuhinoista. <3

Do diin. Koska tämä opus on ollut vuosikaudet täällä ullakolla niin eihän ne listat voi vaan vielä olla paikallaan tai eteisenkaapin sarana kiinni jämäkästi tai pihalaatan saumat saumattuina jajajaja... Jätetään kirja vielä tänne ullakolle. Mutta tiedetään nyt ainakin mistä löytyypi.

Ja aivan yhtäkkiä eteeni ilmestyi pimeästä valtava Loch Ness. Merihirviö kummituseläin t-paidassa. Onko olemassa hurjempaa?

Wauuu. Ja jos ette kerro kenellekään niin oikea Poke Stop saattaa olla meidän ullakolla...

Ullakonportaiden alapäässä oli valvovamestari joka sinetöi kohtalon; takaisin ullakolle - Mustankorkealle - kierrätykseen - kirppikselle.

Tämän Monchichin pelastin Mustankorkealle menevästä kasasta. Nooalla selvästi alkoi jo vähän lipsumaan... mutta puhdas vahinko. Luulisin.

Ullakko imaisi kyllä niin mukaansa, että ajantaju katosi täysin. Ja sen seuraukseni ruokaa oli valmista nolla kappaletta ja nälkäisiä ja kiukkuisia henkilöitä löytyi kolme kappaletta. Kiitokset kävelykadun street food tapahtumalle, että kukaan ei lopulta kuollut nälkään ja 7,5 euron crepesit oli parempi kuin; höh eiks oon mitään jälkkäriä? Ota viinirypäle -kohtalo.

Jaa, että tästä tuli nyt tällainen kirjoitus. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan niin mietin aivan toisenlaista lähestymistapaa kirppisaiheeseen liittyen mutta näin se ajatus sitten kulkikin. Mutta tavarat ovat nyt kirpputorilla. Paljon jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Nyt vain sitten jännitetään saavatko tavarat ja vaatteet uuden kodin. Toivottavasti.