Valkoisen kanin perässä: Vappu. Valborg. 1st of may.

Det var glada vappen men också klara vappen - för mig. Räpsin taas niin tuhottoman monta kuvaa vappuskan aikana, että taidan postata osan tähän ja jättää nää mun höpinät vähemmälle. Tai edes vähän vähemmälle.

Päätettiin ekaa kertaa elämässämme tehdä munkkeja aivan omin pikkukätösin. Kerran simakin onnistui niin ei kai munkitkaan mitään ydinfysiikkaa ole. Niin ei luulis. Mä olin vapusta niin kovin innoissani, että aattoaamuna heräsin kuudelta. Ja ei sitten väsyttänyt tippakaan. Pyöräytin sitten munkkitaikinan - mikä ekana tuli netissä vastaan. Ja pahaa aavistamatta lähdin treeneihin. Meinasin muuten pyörähtää salin ovelta ympäri kun näin taululla - 800m juoksu. *pikainenvälihuomautus; meni muuten juoksemisesta korvat lukkoon (?), ei sillä, että vauhti oli niin kova mutta meinas ottaa vähän purjeisiin*. Mutta siis meanwhile in Manhattan. Tai tässä tapauksessa Lohikoskella. Rypsiöljy kiehui kuin hornankattila ja liuotti mennessään kauhan ja puhumattakaan munkeista.

Kävin treeneistä suoraan Minimanissa ja sain sinne sellaisen nesaatananmunkitpalaa -puhelun. No onneks olin salilla puhunut nohevan treenikaverin kanssa juuri aiheesta ja osasin pätevänä kertoa, että kannattaa käyttää paistomittaria, että löytää rasvalle sopivan paistolämpötilan. Yli 200 astetta on hivenen liikaa...

Tää puhalteli vielä autossa kun munkit

kypsyi toisaalla...

Kotona odotti lutunen munkkipäällikkö rypsiöljyn käryssä, palohälytin irrotettuna katosta... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Lopuista munkeista tuli oikeesti tosi hyviä ja kauniita ulkomuodoltaankin. Ja ilolla saatiin kattaa perhepiirin vierahille vappukattaus munkkeineen.

Siinähän se vappu sitten koko lailla menikin kun värkkäilin lasikuistia kevätasuun. Raahasin kalusteita sisältä ja ulkoa. En oo kyllä ihan varma pääsinkö vieläkään mieluiseen ratkaisuun - tuli ehkä vähän liian kesäinen räsymattoineen? Vai mitä ootte mieltä? Jos joku kommentoi niin iloinen olen.

Talven terassilla oli harmaat penkki ja pöytä. Tavallaan ihan kivat mutta vähän turhan rohjakkeet pieneen tilaan ja niille on kesällä tarkoitettu toinen paikka. Niin mä olemassa olevista kaluista koetin jotain saada aikaiseksi. Olisihan puodit väärällään ihania kamppeita mutta kaikki on köyhälle kallista.

Ihailen kyllä uusia kauniita vaaleita koteja jossa vain muutamia esineitä ja tekstiilejä tuomassa ilmettä ja väriä. Siistejä pintoja ja vähäistä tavaran määrää. Upeita design huonekaluja ja uututta välkehtiviä keittiöitä ja spa-osastoja. Mutta sitä on vaan ammennettava sillä kauhalla mitä on annettu. Oma koti on rakenneltu vuosikymmenien saatossa mukana kulkeutuneilla kalusteilla. Mutta henkilökohtaisesti tykkäänkin, että kalusteilla ja tavaroilla on joku tarina tai muisto. Mä tykkään niin monista eri tyyleistä ja väreistä - less is more ei oikein sovi meille. Mutta hei olisko supertylsää jo me kaikki asuttais samanlaisissa kodeissa. Ei huvittais talvisinkaan hämärässä kurkkia ihmisten ikkunoista sisään jos tietäis, että siellä aivan samalaista kuin meillä.