Roadtrip

Kesäloman alussa olimme reissun päällä Ranska-Espanja akselilla. Ajattelin kirjoitella vähän reissussa tännekin - ikään kuin itsellekin muistoksi ja vähän muillekin. Tosin sehän on tutkitustikin todistettu, että toisten reissut nyt ei muita ihmisiä kiinnosta. Mutta ikään kuin vinkiksi. Ainakin itse kuulen mielelläni kiinnostavista paikoista joiden vuoksi matkalaukut pakata. Ja tosiaan paikoista jonne selviää noin max 5h lentämisellä. Sillä toistaiseksikaan mun suhtautuminen lentämiseen ei ole palautunut normaaliksi.

Mutta seuraavassa tunnelmia roadtripiltä Biarritz-Hossegor-Salou-Barcelona-Lekeitio. Tekstiä saattaa tulla aika paljon, koska kokemuksiakin oli paljon, että varoituksen sanana kannattaako omaa aikaa kuinka uhrata :)

Lensimme Finnairilla suoraan Biarritziin, Ranskaan. Finnair lentää kohteeseen ainakin kesäisin. Muutoin vaihtoehto voi olla lentää esim. Espanjaan Bilbaon kaupunkiin ja ajella sieltä noin 100km Ranskan puolelle. Biarritz sijaitsee Atlantin rannikolla lähellä Espanjan rajaa.

Biarritz oli aivan ihastuttava. Ehkä yksi kivoimmista paikoista jossa olen käynyt. Kaupunki ei ole kovin suuri, sen saa mukavasti haltuun. Kesäkuussa kaikkialla kukki upeat hortensiapensaat. Rannikko on todella kaunis rantabulevardeineen ja kalliorykelmineen. Atlantin aallot lyövät komeasti ja paikka onkin surffikansan suosiossa. Tai vielä enemmän naapuri kaupunki Hossegor jossa Biarritzia rennomman letkeämpi surffimeininki. Itse tosin tyydyin vain katselemaan, silmänruokaa - kyllä, surfareita. Joskus vielä täytyy itsekin kokeilla.

Biarritz on jollain tavalla hienostunut. Ihmiset ovat kauniita ja tyylikkäitä. Itse voisi käyttää aikaa vaikka kuinka paljon vain ihmisten tarkkailuun. Ei kuitenkaan siinä määrin, että se saisi outoja piirteitä :D Biarritzin pikkukadut ovat täynnä mukavia liikkeitä, kivoja ravintoloita ja kauppahallista voi käydä nappaamassa aamiaisen mukaan ja istahtaa penkille, rantaan tai mihin mukavalta tuntuu. Vaatekaupoista pidän itse erityisen paljon, silmää miellyttävät kirkkaat värit ja iloittelevat printit. Tosin reissusta en ostanut kuin yhdet vihreät lintu korvakorut. Toista oli jälkikasvun suhteen. Mutta sinnepäin sitä pussin suuta nykyisin helpommin availeekin.

Sää oli lämmin mutta aika paksun pilvijoukon verhoama. Haikeana katselin bikineitä matkalaukussa ja pähkäilin, että voiko olla niin, että aurinkoon ei yhtään pääsisi makoilemaan. Tarkoitus oli viiden päivän päästä lähteä Espanjan Baskimaanhan mutta sinne sää näytti vielä enemmän kotoisen sateiselle ja pilviselle...

No kun kerran lomalla oltiin avoimin mielin, alla oli näppärä Nissan Micra ja kun tarpeeksi käytti naisellista viehätysvoimaa niin pojillekin sain myytyä ajatuksen, että jos kurvailtaisiinkin syvemmälle Espanjan puolelle sateita karkuun.

Vaihtoehdoksi kalkuloitiin Barcelonaa - ja Barcelonahan ei petä koskaan! Tosin me kaikki olemme siellä jo joitakin kertoja käyneet mutta poikanen on ollut niin nuori, että muistikuvat aika hataria. Barcelonan hotellit tuntui olevan aika arvokkaita ja ajatus autolla puikkelehtimisestä pitkin Barcaa ei tuntunut niin järkevältä. Päädyimme sitten Salouhun, noin 100km Barcelonasta. Sielläkin olemme joskus olleet - eikös se ollut ihan kiva? Ja ei kun 600km auringon perässä.

No näin tämä kuulostaa aika leppoisalta ja kepeältä mutta totuus nyt ei täysin sitä ollut. Micra ei ollut ihan paras peli Pohjois-Espanjan vuoristoissa mutta kun keskemmälle Espanjaa päästiin niin nousihan se mittari satasenkin kieppeille. Tunnelmat autossa oli aika vaihtelevat... Ehkä muutaman kerran jouduin vielä puolustelemaan näitä valintojani... Mutta maisemat oli kivoja, huoltoasemat&tullit tuli tutuiksi. Matkalla oli kaikenlaista säätä. Radiosta tuli hyviä biisejä - decpacito varmaan 100 kertaa. Ja perheen yhteistä laatuaikaa. Kaikki sai kertoa mitä kuuluu ja miltä tuntuu. Tai sitten ei.

...ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Perille päästiin noin 7h köröttelyn jälkeen. Ja aurinkohan paistoi! Ja sehän paistoi niin, että ilmastoimattoman huoneistommekin sisälämpötila oli vain +50 astetta... Mutta aurinkoahan tänne oli tultu hakemaankin - eikö niin pojat? Okei fail - mun varaama majoitus oli aika *... Ei ilmastointia, sellainen kiva 80-luvun alun sisustus. Sijainti suht vilkkaan kadun varrella. Yöllä oli pakko nukkua parvekkeen ovi auki ja baarikadulta ja autoista kuuluva kiva bassonjytke oli oikein suloinen tuutulaulu.

Saloukin on aika pieni kaupunki. Täynnä ei ehkä niin kivoja ruokapaikkoja ja turistimyymälöitä silmän kantamattomiin. Hi buy a rolex - its a real! Mutta oli siis kuitenkin oikeinkin aurinkoista. Oltiin rantsussa yksi päivä, käytiin Port Aventuran teemapuistossa. Se on muuten oikeasti kiva. Menee ihan aikuisillekin. O&S olikin sellaisissa vuoristoradoissa, että mulla kääntyi sisuskalut ihan vain katselusta. Tai sitten ne oli jo kallellaan edeltävästä 4D dinosaurukset ovat vallanneet teemapuiston -esityksestä. Oikeasti meinasin yrjötä 4D rilleihin kun virtuaalikyyti dinot kannoilla oli niin hurjaa.

Yhden päivän kävimme seikkailemassa Barcelonassa. Ai, että mä tykkään. Nyt lähestyttiin kaupunkia vähän eri suunnasta ja koettiin tosi kivoja ravintoloita, katuja ja pikkukauppoja. Ihanan boheemi tunnelma! Love Barcelona.

Mutta juu Bacelonaan uudelleen - kyllä, Salouhun - ei kiitti enään.

Sitten olikin aika körötellä seuraavat 600km takaisin pohjoiseen, Baskimaan pikkukaupunkiin Lekeitioon. Tällä pätkällä läppä ei kauheasti lentänyt, sateli aika ajoin ja kukaan ei uskaltanut ajatella mitä seuraava kohde tarjoili...

Varsinainen toinen matkakohteemme oli siis Lekeition pikkukylä Pohjoisessa Espanjassa noin 80km
päässä Bilbaosta ja St Sebastianista. Paikka tuli vastaan oikeastaan niin kun googletimme pikkuhotelleja Baskimaassa. Ja kuvien perusteella kiva majoitus löytyikin mutta kylä oli täysi mysteeri.

Automatka meni aika torkkuessa keskellä tasaista ja kuumaa Espanjaa. Lekeitiota lähestyttäessä maisema alkoi muuttumaan vehreämmäksi ja vuoristoisemmaksi. Itsekin alkoi virkistymään ja hihkumaan vähän väliä - katsokaa katsokaa!! Ajelimme kiemuraisia vuoristeitä, maatalojen, lampaiden ja pikkukylien vilistäessä ohi. Ja kun pääsimme viimein perille niin kaikki matkustaminen oli todellakin palkittu. Mä en tiedä oliko matkaväsymystä mutta itku mulla pääsi kun pääsimme Zubieta hotellille. Paikka oli niin kaunis! Ympäristö oli rauhallinen, vehreä. Ja majoitus kuin karamelli. Saloun valkoiset muovituolit, tiilikivisängyt ja hilseilevä kylppäri oli enää muisto vain.

Majoitumme hotelli Zubietassa joka on 1700-luvun kunnostettu kartano. Hotellilla huoneita on vain 20 kpl. Hotelli sijaitsee vehreiden kukkuloiden keskellä, tarjoillen kauniin puutarhan ja niityltä kuuluvien lehmänkellojen kalkatuksen. Henkilökunta oli todella sydänmellisiä, aamupala tarjoilu mitä maittavin. Ja miten kaunis oli rakennus, kaikkine tekstiileineen ja huonekaluineen. Kaikki oli niin harkittua. Olin pakahtua.

Itse Lekeition kylä on tosi pieni. Pieni mutta sievä rannikkokylä. Turisteja oli jonkin verran, suurin osa taisi olla pyöräilijöitä tai vaeltamaan tulleita. Lapsiperheitä ei juurikaan näkynyt. Mukava ranta, upeat kalliot ja maisemat Atlantille. Paikka jossa mieli on tyyni. Tänne olisi kiva tulla joskus vaeltelemaan. Sellaisella kerralla kun mukana on muutakin kuin flipflopit. Loman viimeiset päivät Lekeitiossa olikin ihmislapsen parasta aikaa.

Niin olihan reissun loppuun muistutus taas elämän kujeilustakin. Kävimme päivän retkellä San Sebastianissa - Espanjalaisten mielestä maan parhaassa kaupungissa. Joka muuten joskus ansaitsee tarkemmankin tutustumisen. Mutta nyt siis kävimme vain muutaman tunnin tripillä koska sijainti mukava, noin tunnin ajomatkan päässä Lekeitiosta. Retki meni muuten hyvin mutta autommehan oli hinattu sitten parkkipaikalta minne sen jätimme. Tästä voisi kertoa hyvinkin monisanaisestikin. Mutta tiivistelmänä voi ehkä kuvitella mitkä oli fiilikset kun tajusimme auton kadonneen ja mitkä oli fiilikset maksaa sakot ja palkkion hinauksesta... merde! Parkkipaikka ei ollut maksuton ulkomaalaisille... mistä me se oltaisiin tiedetty tai ne muut turistit jotka kiehuivat meidän kanssa toimistolla josta kulkupelit lunastettiin. Mutta eihän se ole reissu eikä mikään jos ei jotain vähän satu. Kaikki kuitenkin terveinä ja välilöissä - se on tärkeintä!

Siinäpä oli 10 päivää ja noin 3000 km lyhykäisyydessään. Hienoja paikkoja. Muita kivoja kyliä oli reitin varrella mm. Bayonne, Hossegor ja St Jean De Luzin kylät Ranskassa. Paljon siis mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa lyhyehköjen ajomatkojen päässä. Bensaa meni noin 4 tankillista a 40e ja tulleihin olisiko mennyt yhteensä noin 100e.

Nyt ei auta muu kuin palata töihin pakertamaan jotta luottakortit saa balanssiin. Ja toki suunnittelemaan seuraavaa reissua :D Jos jollakin mielenkiinto ko. paikkoihin heräsi niin kerron mielelläni lisää! Bon voyage -ilmiö on hyvä ilmiö ;D