Aika spontaaniksi ja rönsyileväksi ihmiseksi tykkään yllättävän paljon listoista. Erilaisista to do listoista. Rippijuhlien vieraslista löytyi useastakin paikasta aina kalenterin takasivusta Rosson lautasliinaan. Listoja oli tekemättömistä jutuista, tarjoamisista ja siivoamisjärjestyksestä. Oli oma lista hommille jotka voi hoitaa jos jää luppoaikaa. Buahahhaa. Oli jopa listojen listoja. Enpä tiedä. Niitä oli sitten hauska yliviivailla, alleviivata. Erivärisillä tusseilla ja puukynillä tietty. Listojenhan pitää olla kivan näköisiä (kaikki hyvin?).
Listoista huolimatta huomasin juhlia edeltävänä viikonloppuna tyhjentävänäni koko autotallin sisustan pitkin pihaa. Nyt oli sitten aika järjestellä vanhat luistimet, sukset, fillarit, vanhentuneet mullat, lukiokirjat, lelut, talvivaatenyssäkät... autotallissahan juhlat tunnetusti pidetäänkin!
No mutta tulipahan tehtyä, tuli naapurilta lainattua peräkärryä ja opittua ensi kertaan naapuripariskunnan etunimet. Se on aika kivasti 12 vuoden naapuruuden jälkeen.
Vähän ennen juhlia olin haalinut vanhan oven josta ajattelin kunnostaa pöydän. Sitä hankkiessa en linkittänyt sitä mitenkään rippijuhliin mutta olisihan se kiva saada sinne valmiiksi. Ja valmistuihan se. Vaatihan se kaveriksi vanhan naulakon. Löytyihän sellainen torista. Ja tulihan sille uusi maali. Ja nämäkään hommat eivät kyllä olleet listoilla.
Ja jos autotallissa ei juhlia vietetä niin ei kyllä ullakollakaan... Meinasin aloittaa aamupalapöydässä keskustelun, että pitäisikö ullakkoakin ihan pikkiriikkisen järjestellä... Mutta siihen keksikin noheva siippani heti ratkaisun, että minun veljeni tai ehkä jopa hänen veljensähän voisi mennä ullakon luukun päälle makaamaan juhlien ajaksi. Että jos joku sinne saattaa kurkistaa niin eipähän luukku ihan helposti aukea. No ei sitten kuitenkaan toteutettu tätä. Eikä kyllä siivottu ullakkoakaan. Otettiin riski.
 |
| Välillä meinasin rueta vähän vetään huuruun... mutta onneksi vain välillä ;) |
Torstai-iltana, kun sunnuntaina oli the päivä, sain vielä illansuussa poikaseni huoneessa idean, että irrotetaan kaapin ovet ja maalaan ne. Come on, ei oo iso homma. Eikä se nyt niin ollutkaan. Vähän ehkä ruuvimeisseliä käyttävä oli ärtyneen oloinen. Ja poikanenkin kun ei sitten pariin päivään päässyt suihkuun kun kylppäri oli täynnä kuivumassa olevia kaapinovia. Mutta tuli kyllä hienot ovet! Ja Pienestä Kamarista ihanat, söpöt vetimet. Arvostakaa :D
Juttu mikä aiheutti päänvaivaa oli servettien valinta! Täytyy muutenkin myöntää, että olen todella surkea tekemään yleensäkin päätöksiä. Mutta servettihyllyjen edessä seisominen aiheutti melkein paniikkikohtauksen. Ja lopulta ehkä valitsin vähän väärät servetit. Ostin ne Kärkkäiseltä. Kävin muuten siellä ekaa kertaa. Vähän liian iso paikka mun makuun. Mutta juu servetit nyt oli mitkä oli. Ehkä vieraat eivät tajunneet, että ne oli väärät.
Leipomukset meni yllättävän ok. Osan jutuista tilasin, osan tein itse. Täytekakut rakentelin ja sen huomasi nokkela kummityttönikin joka tokaisikin juhlissa, että huomaa kyllä, että Liisa on tehnyt kakut itse kun noita reunoja ei ole siistitty. Ja se olikin ihan totta ja vaikka teinkin sen tarkoituksella niin huvitti miten kummitädin vähän sinne päin linjaukset eivät ole jääneet huomaamatta. Ihana Vieno.
Itse päivä oli juuri niin hieno kun tärkeän päivän kuuluikin olla. Kukaan ei käynyt ullakolla - hyvä, kukaan ei käynyt autotallissa -toisaalta harmi kun se kerrankin oli edes kohtuu siisti. Tärkeät ihmiset olivat paikalla ja söivät mun viimeistelemättömiä kakkuja. Itse naimaluvan saanut koki päivän onnistuneeksi - mikä olikin tärkeintä. Ja Forecan - koko päivän pelkkää sadetta - osoittautui pieleen menneeksi ennustuksesi. Päivä oli lämmin monessakin mielessä.
Kun viimeiset vieraat lähtivät oli kyllä paras tunne heittää korkkarit jalasta ja hautautua sohvalle.
Ja sainpa kuulla jopa tunnustustakin sohvan toisesta päästä; hyvä mäme, oon niin ylpeä susta, ettet seonnut. Hahaa - se on jo paljon se! Säästetään se ehkä ylppäreihin ;D
*************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti