Korpilahti

Korpilahti. Sen verran on lähellä sydäntä, että se ansaitsee oikein oman tekstin. Ja nyt kun sattui vielä viikonloppuna olemaan Palvipäivät ja kaikki!

Korpilahden Palvipäivät.

Joitakin saattaa jännittää JokeriPokeriBox.

Aikuisiakin.

Mun Korpilahti rakkaus nyt liittyy tasan tarkkaan lapsuuteen. Kesiin. Mummoon ja Pateen. Nyttemmin paikkakuntaa tarkastelleena niin edes jonkin asteinen kiintymys olisi aika vaikea synnyttää ilman muistoja menneisyydestä.

Mun mummola oli Korpilahdella. Tai siis on yhä mutta ilma mummoa. Ja meidän mökki on Korpilahdella. Juuri ja juuri hienoisesti Korpilahden puolella Muuramen rajalta. Korpilahden kylällä käytiin lapsena mummon ja Paten kanssa. Ajeltiin ruskealla Kadetilla jossa ei ollut radioo mutta Pate väänsi aina jostain salanappulasta ja käynnisti lastenradion. Hyvät oli jutut. Tai toinen vaihtoehto oli enon vanhat Masi-lehdet joita nappasin mukaan autotallista. Armeijahuumori upposi varmaan täysin ala-aste ikäiseen tyttöön.

Korpilahdella käytiin yleensä verpäivänä. Tarkoittaa siis päivää jolloin vanhukset kävivät Korpilahden terveyskeskuksessa verikokeessa. Pienenä tytön sinttinä katselin ihailevasti mummoa jolla ilmekään ei värähtänyt kun paksusta ja vahvasta maalaistalon emännän kädestä otettiin verikoe. Mummo oli niin rohkea. Samalla keikalla saatiin S-marketista Eskimopuikot. Ja jos oikein hyvä tuuri kävi niin käytiin kemikaalio Kipassa josta sain hajukumin tai kiiltokuvia. Mä olin niin onnellinen. Joskus käytiin myös syömässä siihen aikaan kylän ainoassa ravintolassa Ohrantähkässä. Nakit ja ranksalaiset maistuivat aina yhtä herkullisilta eikä tunnelmaa pilannut pikkaisen hämyinen ravintolan valaistus ja paikalliset huru-ukot muutaman pöydän päässä. Mun pikkuveli pelas aulassa pajatsoa. Sillä kävi aina parempi tuuri kun mulla.

Tässä oli Kipa ennenmuinoin.

Sellaista se oli 1980-luvulla. Nyt on eri... osittain. Korpilahden uusittu satama on ihan kiva. Varsinkin hyvällä säällä. Pizzoista lähtee nälkä mutta en oo varma onko niissä kauheasti mitään makua. Satamassa on myös kesäteatteri. Ja kirkonmäeltä löytyy pikkuinen kotiseutumuseo. Ja nelostien toisella puolella kirkkomaassa pötköttelee rakas Liisa-mummo ja Pate. Ei tarvi enään niiden huolehtia verpäivistä <3.

Loppuun vielä kuvituksia. Jos joku vaikka ei olekaan käynyt koskaan Korpilahdella? Kannattaa käydä. Kesällä.

Pelargonioita ja taidetta

Höyrygalleria

Taidekriitikot.

Pää joka oksentaa.

Oikealla alalaidassa

Sid Ice Agesta

Punainen pinnatuoli.

Jotkut teokset vaatii, että istuu niiden edessä hetken.

Ja sitten ne joko avautuvat tai sitten ei.

Synninpolku.

Kotiseutumuseo

Aika puiseva museo-opas.

Ei tiennyt mikä on selfie.

Korpilahden kirkko.

Täällä alttareille astelivat vanhempani vuonna 1973

<3

Tekstiililiike Rantanen.

Jotain työvaatetta?