Latautumista ja festareita.

Täällä ollaan viimein. Siis täällä näppäimistön takana. Ja täällä mökillä lataamossa. Mökillä käynti on vähän sama kun pistäis kännykän laturiin. Toimintakyvyn elinehto. Arki kuluttelee akkua pikkaisen vaihtelevasti. Töissä käyminen on vähän sama kun jakais puhelimesta nettiä. Tai käyttäis gpsiä. Ja vähemmän taas kuluttaa kun tapaa ystäviä tai jos silittää eläimiä, se ei kuluta lähes olleskaan. Jospa nyt aiheena tämä mun kömpelö kielikuva akku-elämä-akku-jaksaminen olis jo käyty nyt kokolailla loppuun.

Ladattu 75%......

Mutta siis yksi arkiviikko on taas hanskattu eteenpäin. Ja yhdet rokkifestivaalitkin männä viikonloppuna. Se kulutti kyllä akkua - a lot. Kirjoittelinkin jo edellisenä sunnuntaina usean kappaleen verran mun festarikokemuksesta. Mutta mun kriitikko siippani oli kyllä sitä mieltä, että ei ketään kiinnosta mun festareilla käymiset. Otin sitten itteeni ja en julkaissut sitä. Eihän tässä se nyt ole poínttina ollenkaan, että kiinnostaako jotain vai ei. Niin mikäs sitten on?

Hähää kirjoitanpas nyt vähän kummiskin...Itsekseni viime lauantaina köröttelin vesisateessa Iloiseen Itä-Suomeen Ilosaarirockiin. Autoon hypätessä eka biisi olikin lupaavasti Alphavillen forever young ja mietin, että tästä tulee hyvä festarikesä. Just joo - eipä oikein sitä sisäistä festaripirkkoa musta löytynyt kuitenkaan. Ehkä olisi pitänyt ottaa homma haltuun vielä autenttisemmin telttamajoituksineen. Mutta oli mulla kumpparit, salakuljetettu salkkari ja edes vähän yritystä olla prorokkifestvaaleilija.

Esiintyjistä tunnistin J.Karjalaisen. Ja ai, että kun oli hienoa vetää auringossa ankkurinappia. Muiden artistien biisien sanoja en sit osannutkaan tai saatikka, että olisin tiennyt kaikki esiintyjät.  Mutta näin mä Sannin ja Vesalan Paulan. Siinä se kokolailla olikin. Tuiskun Antinkin kuulin. Ikkunasta. Kun olin jo käymässä nukkumaan. M u m m o (apua, toivottavasti oikeasti en vielä aikoihin).

Foooreever young I want to be forever young... soi täpöllä ja söin banaania.

Festarit - täältä tullaan!

Valmistautuminen.
No kumpparit ymmärtää mutta
valkoinen silkkipaita hengarissa...

.

Kermittiä ei onneksi juurikaan tarvittu.

Ja oikeesti en kyllä niin dilledong ollut,
että noilla tennareilla alueelle

Hyvä oli kuiteskin reissu. Majoittuminen oli tosi mukavassa likkaporukassa. Ja voi olla, että tästä syntyi jopa perinne meikäläisellekin. Kotiin ajelinkin sitten kuinkas muuten kuin Valamon luostarin kautta. Pikkaisen syvyyttä tähän pinnalliseen vouhkaamiseen. Kotipuolen pojat saivat tuliaisiksi luostarialueen Niksu-kissan pastilleja. Jeee ihana ullatuuus.

Kiitos Ilosaari. Kiitos seurasta.

.

Miksi nunnille ei saa tarjoilla kahvia?

Ettei niiden ala tehdä mieli munkkia.

Sellaisesta seikkailusta on siis pitänyt palautua pitkin viikkoa. Mutta, että tässä oikein latautuu niin suljen nyt tän läppärin, jatkan mun kirjan lukua ja hautaudun sohvalle. Ensi kertaan - puss.