Bikinit

Ikävä tuottaa pettymys mutta otsikosta huolimatta tiedossa ei ole mitään aiheeseen liittyvää kuvallista materiaalia - ei minusta (sehäntästävieläpuuttuisikin) eikä kenestäkään muustakaan.

Täällä ollaan siis kesälomalla. Mahtavaa. Niin kuin työkaverinikin tokasi niin onhan vuoden paras päivä se kun kesäloma alkaa. Lomalta haluaa ja odottaa moniakin asioita. Mutta ainakin minä pikkaisen toivon sitä, että saisi nauttia auringosta. Ja jos aurinkoa ei saa tänne niin on mentävä sen luokse. Huomenna suuntana siis Espanja. Pieni lieveilmiö tähän tosin usein liittyy - bikinien hankinta. Shiiit. Pahinta heti viisaudenhampaan poiston ja supistuskipujen jälkeen. Ennemmin vetäisin kynsillä liitutaulun pintaa, jäätelötikkua hampaiden välistä tai astuisin legopalikan päälle. Okei pointti tuli selväksi.

Katselin etukäteen H&M katalogia ja osa biksuista näyttikin ihan kivoille, ehkäpä jopa mahdollisille. Tiedostaen toki, että oma olemukseni on aikasta kaukana katalogitytöistä. Paikan päälle sitten kuitenkin tilannetta arvioimaan. Ja joo ei. Ei sitten löytynyt. Todella kauniita kuoseja, hauskoja malleja. Mutta kuka aikuinen tavallisen kokoinen nainen niihin oikein mahtuu?

Muutaman kaupunkimme vaateliikeketjun kierrettyä oli tulos laihanlainen. Niin just, ollappa tässä laihanlainen. No rakkaaseen turvalliseen Sokkariinhan aina voi luottaa. Alkuun tilanne näyttikin jopa lupaavalta. Näissähän on käytetty jopa kangastakin ja yläosan päällä pysymiseen voi käyttää olkaimiakin. Keräisin sylillisen sovitettavaa ja nöyränä tyttönä kohti sovituskoppeja. Vieressä oli toinenkin kohtalontoveri samalla asialla ja loimme toisiimme osaanottavat vaintoinennainenvoitietää -katseet. Hänellä oli sentään tytär mukana sovittamassa joka kivasti analysoikin uima-asujen sopivuutta äidilleen niin, ettei multakaan voinut jädää viereisessä kopissa raportointi kuulematta. Onkohan noi äiti sulle vähän pienet?

Onko missää niin armottomat kelmeät valot kuin pukukopeissa. Jokainen peili ympärillä todistaa kumpuilevaa, maanvetovoimaista olemusta. Jos mulla olis muuten bikinikauppa niin siellä soviteltaisiin pikkuisen hämärässä. Ehkä jotain mukavaa musiikkia taustalla. Ja puoli pulloa kuoharia nassuun jo ennen kuin vaatteet vähenee. Mutta siis eihän siitä mitään tullut, ei vaan löytynyt. Ja siinä ajassa kun tuijotin itseäni peilistä niin sain kaksi mikähittosullakestää -puhelua kaupan ulkopuolelta. Joo ei mikään - mä tuun.

Autossa kotiin lyhyesti vedin yhteenvetoa miten ei bikineitä voi löytyä tämän kokoisesta kaupungista. Tämän kokoiselle naiselle. Rakas lapseni lohduttikin mua kertomalla Simpsonien jaksosta jossa Homer oli kiristänyt ihoa ja vetänyt kumilenkillä läskit yhteen selän taakse. Se oikeastaan nauratti meitä kaikkia. Muakin. Ja kotona mä kaivoin vanhat bikinit esille ja päätin, että nää on oikein hyvät. Jokainen vartalo on omalla tavallaan kaunis. Ja mä olen onnekkaasti terve, keho on vahva ja toimii lähes niin kuin toivon. Olkoonkin vähän enemmän läntistä leveyttä kuin eteläistä pituutta.

Olkoon tää viikon turhamaisuustelu. Paistakoon aurinko siellä ja täällä! Huomenna Hola ja seuraavalla kerralla tarinaa tapaksien ja flamencon maasta.