Elämä on ihmisen parasta aikaa

Niin sitä on päästy takaisin töihin ja melkein normaalin arjen pariin. Olishan se kamalaa jos loma vaan jatkuisi ja saisi mennä lompsotella kuinka vain haluaa ja nimenomaan minkä näköisenä vain haluaa. Itse ainakin kun sunnuntai-iltana vilkaisin itseäni peiliin niin Ronja Ryövärintytär sieltä kyllä vastaan napitti. Piti muutama hajakarva nyppästä kulmista ja raapustaa enemmät maalit tukasta. Varinaisen pankintädin lookiin on kyllä siltkin vielä matkaa. Mutta se välimatka tuskin umpeen koskaan kuroutuu.

Kadoksissa ollut kissakin sitten löytyi onneksi mökillä. Huh. Masa otti ritolat tiistai-iltana ja muutama ehtoo siinä pala kurkussa Päijänteen rannat raikuivat - Maaasaaa, Maasaaaa - tuu kotiin. Sunnuntaina sitten kun mökillä pakkailtiin leiriä kasaan niin Masahan se muina kissoina tassutteli tupaan. Aivan kun olisi kulmilla odotellut, että nytkö landella olo riittää. Masa saikin taas uuden lempinimen; Matti Maastokatti. Ihana kun et jättänytkään meitä.

Roopekin etsintäpartiossa.

zzzzz...

rankin juhannus evör

DIY halut tyydyttyi hetkeksi maalausprojektien myöten. Takan lisäksi kahden makuusopen seinät vaihtuivat männystä valkoiseen. Tuli kyllä aikasta raikkaat! Vähän sitten piti verhojakin vaihtaa ja ylimääräistä rojua varastoida. Toisaalta liiaksi ei voi lähteä moderinisoimaan sillä mökin hengen on säilyttävä tärkeine muistoineen.

En huomannut ottaa ennen -kuvaa.

Aika amatöörivirhe multa.

Tästä nyt jotain käsitystä.

Onneks tota tassuporukkaa on joka paikassa.

Raikastettu (=

Aika moni mäntypinta mökillä on saanutkin valkoista ylle mutta pintaa on vielä pirusti. Mutta vielä on kesää/iä jäljellä. Varmaan joskus vuonna 2030 mänty on taas niin muotia. Ja Onnin tyttökaveri mökillä puhisee, että mitä se sun mutsis on oikein miettinyt kun pilannut kaikki pinnat valkoisella maalilla. Heh. Joo näitä asioita voin ihan hiljaa miettiä itsekseni.

Työkamppeita(kaan) ei kyllä ollut lomalla ikävä. Ja ei niitä oikein tunnu edes olevankaan. Pikkaisen joutui alennusmyynneissä pyörähtämään - eikä täysin hukkareissu. Hitsin kivat kahdet housut löytyi. Harmi vain, että toiset oli kokoa 36 ja toiset 42. Kummatkaan siis ei varsinaisesti yhtään mun kokoa. Mutta ostin kun oli niin edukkaat. Säästöä. Tavallaan. Laihduttaa? Ei ehkä pysty. Kasvaa kokoon 42? Ei niin hyvä idea ehkä sekään.

Levikset repee.

Kesä onneksi jatkuu. Ja lapsosellanihan jatkuu loma. Huraa hänelle. Mulla vaan vähän stressi ajankäytöstä. Eipä oikein mitään hoitotätihommeleita teinille viitsi. Mutta ettei noi pelit peijakkaat sais aivan pauloihin. Vaikka muistan mäkin luukutaneen Super Marioo eräätkin tunnit nuorena eikä musta tämän kehnompi ihminen ole kuitenkaan tullut. Mutta toki siis rajansa kaikella. Onneksi on scoottaus. Pihaan ilmestyikin taas tänään tosi kivoja maisemaan sulautuvia härveleitä... Hei äiti ilmaiseksi - mieti!! No tässä viimeisessä oli valmiina aika hyvä spreijaus - varsinkin sen sanoma. Tää saa jäädä.

Annetaan arjen siis pörrätä. Mutta onneksi pörrää vielä mehiläisetkin ja kesä paahtaa täysillä. Aurinkoisia päiviä sullekin - lomaan tai arkeen!