Tuli Trumpistakin sitten presidentti. Voi olla, että huonompikin juttu. Mutta aika vähän pysytyn aiheeseen kantaa ottamaan. Jälkeläisenikin on sitten saanut rippikoulukutsun, käynyt jumalanpalveluksissa pyhäaamuisin. Aika uusi juttu meidän perheessä. Talvikin se jo näyttäytyi hetkeksi. Sen verran, että mihinsäootpiilottanutsenhiivatin -lumikolan kerkesin kaivaa varaston perukoilta ja pihan sillä tuupata. Mutta tuolla se nyt nojaa vesisateessa seinän vierustalla. Vanhin kummilapsista täyttää ensi viikolla kahdeksantoista. En tajua missä välissä se on kasvanut. Pelkääjänpaikalla treenattiin vähän pimeässä ajoa. Ja vastahan mä vedin sitä pulkassa perässä. Sniif. Ja oli tässä isänpäivääkin. Hurrei kaikki iskät. Mulla on kiva iskä. Saan olla kiitollinen. Ja veikkaisin, ettei toi lapsukaisenikaan omaa isäänsä lähtisi vaihtamaan. Ne on aika samiksia.
Asioita siis tapahtuu. Mutta sitten kuitenkaan ei paljoa mitään. Netflix on ottanut erävoiton Elixiasta. Orange is the new black, stranger things ja viimeisempänä Gotham City. Kaipais muuten vinkkejä muista hyvistä sarjoista? Anyone? Niin ja tietty Moderni perhe - katsottu on. Vaikka oon kai mä nyt sohvasta peffaani liikkumaankin nostanut vaikka kumma vetovoima sillä silti on. Siis sohvalla ei peffalla.
Elukkaporukalla pyyhkii ihan samaa, hämmentävää, rataa. Tosin Hillalla on nyt just juoksut. Aika rasittavaa. Mutta oon koettanut lohduttaa sitä, että tiedän kyllä tunteen. Ei ole aina helppoa olla tyttö. Ja Masa se rakastaa Hillaa yli kaiken. Ne on niin liikkiksiä kun pötköttelevät yhdessä. Masa hiivatti vaan käy heittelemässä alas mun kaikki sisustushommelit. Laitoin kivat mustikanvarvut maljakkoon ja odottelen josko saisin niihin kukkia. Mutta saan nostaa ne joka aamu takaisin veteen kun joku nostellut ne maljasta ulos. Lienee juuri hänen kulkureitillään. Ja valkoinen kiva naalinapakettu, josta viimeksi kirjoitin, on tuhannen kappaleina Mustankorkealla. Ja söpikseltä kurrelta on toinen silmä pois ja osa häntäkarvoista. Nyt makeasti oravainen makaa sammal vuotehella ulkolyhdyn sisällä. Sinne ei hallin eikä Masan hammas yllä.
Tässäpä näitä. Joulu lähestyy. Pikkureissukin lähestyy. Ja kampaaja... joskus blogissa ääneen arvoin tukanleikkuuta. No nyt käy vähiin tän harjaksen päivät. Mä niin haluaisin sellaisen kivan ranskattaren chick polkkiksen. Vaikka tiedän kokemuksesta, että lopputulos on enemmänkin suomalainen joulukuusi -tyyppinen... Mutta vaihtelu kun niin virkistäis. Katsellaan. Heihei nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti